Marilinda-sukat

Niistä joululahjoista pitäisi varmaan kertoa jotain. Tänä vuonna olen valitettavasti laiminlyönyt blogitekstien etukäteen kirjoittamisen. Asia taisi unohtua kokonan, mutta yritän saada jotain aikaan. En tosin neulonutkaan ihan niin montaa lahjaa kuin viime vuonna, mutta muutaman sentään. Yksi valmistui niin aikaisin kesällä, että sen esittelin silloin, sillä eihän vastaasn ottaja voinut mitenkään arvata saavansa juuri ne sukat. Joululahjojen esittelyn aloitan viimeisenä valmistuneesta.

En ole varmaan mitään sukkaparia neulonut niin pitkään kuin näitä Marilinda-sukkia. Kuvio ei jotenkin napannut, mutta olin päättänyt, etten vaihda mallia, sillä koko vaikutti juuri hyvältä ja aikaa oli riittävästi, eikä siinä mitään vikaa ollut. En vain välittänyt sen neulomisesta. Malli on Cookie A.:n Marilinda ja taattua Cookie A. -laatua. Kuviot jatkuvat jopa kantapäähän. Mallikerta on hauskannäköinen ja mielenkiintoinen, mutta vaatii melko usein kaavioon vilkuilemista, sillä se ei paikoin ole ihan looginen ja siksi jouduin purkamaan muutaman kerran. Varsinkin neuletapaamisissa neulomani kerrokset menivät molemmilla kerroilla purkuun. Yhtä virhettä en enää jaksanut purkaa pois, sillä sitä ei ihan herkästi huomaa. Eikä kaiken aina tarvitse olla aivan täydellistä. Pitää olla itselleen armollinen.

Projekti: Marilindas (Ravelry)
Ohje: Marilinda by Cookie A (Knit. Sock. Love.)
Koko: 41
Lanka: Viininpunainen Regia 4 fädig
Menekkki: 88 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Hienot, vaikka itse sanonkin.

Lanka on tuttua ja turvallista perus-Regiaa. Onneksi monimutkainen kuvvio ei kaipaa langalta mitään erikoista. Valitsin langan nimenomaan värin vuoksi. Se on niin saajansa näköinen viininpunainen. Lopputulos on onneksi ihana ja kaiken sen vaivan arvoinen. Toivottavasti saajakin piti sukistaan.

Joulukiireen viemää

Mikä siinä onkin, että kun lupaa palata pian blogin pariin niin ei vahingossakaan tule kirjoitettua yhtään tekstiä? Vetoan jouluun ja sen aiheuttamaan kiireisyyteen. Olen leivistä lähtien leiponut kaiken alusta asti itse. Sen seitsemän sorttia ja vähän enemmänkin olen tehnyt ja vielä on joulupulla leipomatta. Onneksi nyt tässä kalkkunanpaiston lomassa on hyvä hetki viimein hengähtää ja blogata vähän. Joulu on jo oven takana ja meininki kuin maailmanlopun edellä. Onneksi jouluneuleista ei puutu enää kuin yksi sukan kärki. Kannatti aloittaa toukokuussa, sillä nyt olen nauttinut stressittömästä joulusta. ;-)

Neuloin yhdet perussukat itselleni ihan muiden juttujen välissä. Näissä ei ole mitään ihmeellistä. Aloitin tavallisella tavallani varresta 64 silmukalla ja neuloin reilusti joustinneuletta ja sitten sileää. Kantapää on näissä ranskalainen ja kärki sellainen tavallinen. Olen lopettanut melkein kokonaan kaupan puuvillasukkien käytön ja tarvitsen perussukkia paljon, sillä käytän niitä kengissä ja muutenkin ne likaantuvat aika vauhdikkaasti. Olen niin nuuka, että sipsuttelen vain sievästi matoilla kauniilla pitsisukillani. Toisaalta olen myös nauttinut kovasti sileästä neuleestä viime aikoina. Niin nurinkuriselta kun se tuntuukin.

Projekti: Regia Jazz Color Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukkaa omasta päästä
Koko: 36
Langat: Pätkärääkätty Regia Design Line Jazz Color by Erika Knight
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Oho. Tein sukat melkein vahingossa

Lanka on tuttua ja turvallista Regiaa vaihteeksi pätkärääkättynä. Perus-Regia kestää ja pysyy siistinä pitkään. Kyllä ne saksalaiset sukkalankainsinöörit osaavat asiansa. Väri oli tietokoneen ruudulla paljon viehättävämpi kuin oikeasti, mutta kyllähän tämä ihan sievä on. Harmi, etteivät raidat osuneet täydellisesti. Epäilen, että se oikea silmukkaluku on 60, mutta sillä silmukkamäärällä sukka olisi minulle epämukavan kapea. En halua venyttää kauheasti sukkiani, sillä en usko, että liian pieni sukka kestää kunnolla käyttöä.

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoilleni, sillä tuskin ehdin ja jaksan enää ennen joulua kuvata villatakkejani. Nyt ihmettelemään onnistuiko ensimmäinen paistamani kokonainen kalkkuna...

Kaula makkaroilla

Kaulanlämmitin on ollut valmis viikkokausia, mutta kuvien ottaminen ei tahtonut onnistua millään. Onneksi nämä kolmannet kuvat ovat jollain lailla siedettäviä, että pääsen viimein blogaamaan. Argh tätä talven pimeyttä. Onneksi neulominen sujuu pimeydestä huolimatta hyvin. Enää puoli sukkaa ja sitten joululahjat on neulottu.

Kauluri on huono sana tässä yhteydessä, sillä ihmiset ajattelevat niitä pikkulasten kaulureita ja kuvittelevat, että neulon innoissani moisia kammotuksia. Englanniksi näille on onneksi eri sana. Milloin suomen kieleen saadaan cowlia vastaava sama, joka kuvaisi tällaista kivaa tuubia? Ohjeena tämä on mahtava. Kuvio vetää itsestään käteville makkaroille ja tuubi on sileä neule osuusien vuoksi niin jämäkkä, että se pysyy pystyssä.Ylä- ja alareunojen nirkot tekevät reunoista ihanan siistit. Se on siis suorastaan täydellinen projekti, sillä lankakin on ihanaa. Cherry Tee Hillin Supersock Solid on tiukkakierteistä merinoa ja oikein sileää ja pehmeää. Harmi, ettei tätä lankaa ole juurikaan Suomessa tarjolla.

Projekti: Cherry Cowl (Ravelry)
Ohje: Willow Cowl by Amelia Lyon (Ravelry)
Lanka:  Punainen Cherry Tree Hill Supersock Solids
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
            ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm  100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ihana lopputulos, mutta toista en kyllä tee.

Ainoa vika on kuviossa. Se on raivostuttava neuloa. Langankierto ja kaksi oikein yhteen ympärä ija ympäri ja ympäri kaksitoista kerrosta ja vielä toistetaan kuusi kertaa. Kuviorivien välissä ei siis neulota nurin, joten jokaisella kerroksella pitää samalla tavalla väkisin vääntää ja kiristää. Pitkässä putkessa on paljon kerroksia ja yllättävän paljon silmukoita. Onneksi tämä on valmis, sillä olin jo aivan kurrkuani myöten täynnä kamalaa kuviota. Toista ei tule ikinä, vaikka lopputulos olikin taistelun arvoinen.

Hengissä

En ole lakannut neulomasta! Olen vielä täällä! Neuleet ovat vain painottuneet hyshys-osastolle, mutta lupaan pian esitellä ainakin yhden kaulanlämmittimen ja villatakin ihan valmiina. Lankaakin on ostellut vähänlaisesti. Dropsin Alpakkajuhlan kunniaksi korjasin senkin harhan. Ostin kahdet villatakkilangat. Hupsista, mutta halpaahan se oli. Värit ovat marraskuun hämärässä vähän sinnepäin, mutta olkoon. Dropsin Alpaca värissä 3770 vanha roosa, joka on oikeastaan tumma marjapuuro, muotoutuu toivottavasti Heidi Kirrmaierin Vitamin D:ksi. Kaikki muut ovat tainneet jo d-vitamiininsa tehdä, mutta eikai kaikissa villityksissä tarvitse olla ensimmäisenä mukana. Minulla oli muita malleja alunperin mielessä, mutta oikeastaan tarvitsen juuri tuollaisen vajaahihaisen hetaleen kotona oleiluun. Lisäksi ostin Dropsin Limaa uutuusvärissä 6273 kirsikka. Väri on luonnossa aika räiskyvä pinkki, mutta minähän olen tunnetusti räikeiden pinkkien ystävä. Odotan innolla Limaan uutta rubiininpunaista, mutta sitä taidan tilata joskus hamassa tulevaisuudessa. Minulla on jo kahdet villatakkilangat Limaa ja yksi villatakkikin. Ehkä niillä pärjää.

Delight-polvarit

Joululahjaneuleiden välillä on kiva neuloa välillä jotain itselleenkin. olen viimeaikoine keskittynyt näihin hyshys-neuleisiin, joista en voi mitään enää tässä vaiheessa vuotta julkisesti paljastella. Blogaaminen on hieman hankalaa, mutta yritetään selvitä tämänkin kuivan kauden yli.

Näissä sukissa ei ole mitään ihmeellistä. Aloitin kärjestä, jotta pohjelisäykset on helpompi saada kohdalleen. Muut yksityiskohdat määräytyivät neulontasuunnan mukaan. Aloitin Judy's Magic Cast On -metodilla ja lisäsin silmukat kuuteen kymmeneen. Kantapääksi valitsin Wendy Johnsonin Gusset Heelin, joka maastoutuu sukkaan kivasti liukuväriä paljonkaan häiritsemättä. Värit menivät aluksi aivna järjettömän hienosti ottaen huomioon, että aloitin kerien sisältä langanpäästä, enkä yrittänyt värejä kohdistaa. Toisessa kerässä valitettavasti oli solmu ja varret ovat erilaiset. Pohjelisäykset oli helppo sovittelemalla sovitella paikalleen, enkä joutunut purkamaan kertaakaan. Päättelin Jeny's Suprisingly Stretchy Bind Off -metodilla. Varsiin aion lisätä kuminauhat, jotta sukat varmasti pysyvät ylhäällä.

Projekti: Delightful Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukkaa omasta päästä
Koko: 36
Langat: Vaaleanpuna-liila Garnstudio Drops Delight 
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Tulipahan tehtyä.

Ainoa asia, johon olen pettynyt, on se, että lankaa meni liian vähän. Minulla oli kaksi täyttä kerää ja yksi vajaa, joista se yksi vajaa on edelleen jäljellä. En osannut kuvitella, että olen niin pygmi, että saan kahdesta 175 metrin kerästä polvisukat. Luulin, että paksuille pohkeille olisi tarvinnut enemmän lankaa. Aioin neuloa täydet kerät niin pitkälle kuin lanka riittää ja vaihtaa joustinneuleeseen, kun lanka loppuu, jolloin ei haitaa niin pahasti, että värijuoksu muuttuu. En kuitenkaan halunnut tehdä selvästi yli polven ulottuvia sukkia, joten jämä saa jäädä.

Lokakuun langankulutus oli noin 400 grammaa ja vajaat 1200 metriä. Lisäksi lankavarastosta poistui 100 grammaa, mutta ostin lankaa 600 grammaa, joten lankatase on edelleen puoli kiloa plussan puolella vuoden alkuun nähden. Näillä näkymin vuoden lopputulos lienee nollatilanne, mikä on tietysti parempi kuin hallitsematon lankavaraston kasvu. Ei minusta taida olla lankalaihduttajaksi.

Lisää pannulappuja

Kun mistään ei tahdo tulla mitään, tulee toistettua helposti samoja asioita. On olllut vastatuulta viimeaikoina. Neulominenkin mättää, mutta se johtunee muusta harmituksesta. Olen melkein purkanut enemmän kuin neulonut. Kehrätä en voi, kun rukki meni rikki. Se tietysti hoituu takuun puitteissa, mutta siihen menee aikaa. Murehtija takaraivossa miettii, etten ehkä kehrää enää tänä vuonna. Negatiiviset ajatukset kiertävä kehää, mutta syystä pannulappuja syntyy helpommin.

Tylsästi siis tätä samaa siitäkin huolimatta, etten tarvitse yhtään uutta pannulappua. Käytin Dropsin Muskatia kolmessa väriä. Pääväreinä vanharoosa ja fuksia ja reunat jostain edellisestä parista jäänyttä kanervaa. Onnistuin jo hyvin, mutta jsotain syystä onnistuin aloittamaan reunuksen väärästä paikasta, jolloin yläreunaan tuli luomisreuna. En tiedä mitä tapahtui, mutta jos en kertoisi kenellekään niin tuskin kukaan mitään huomaisi. Käytin päävärit melkein loppuun. Vain pari metriä jäi jäljelle. Nyt tekisi mieli aloittaa uusi pari. Ainakin kanervaa ja tummaa liilaa olisi vielä lankavarastossa yhteen pariin.

Projekti: Potholders pair 5 (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen perinnemalli
Koko: 18 cm x 18 cm
Lanka: Garnstudio Drops Muskat
Menekkki: noin 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo 2,5 mm bambukahvallinen virkkuukoukku
Fiilis: Tämähän alkaa sujua.