Olin aivan älläkällä lyöty, kun näin langanmyyjän torilla. Olin nimenomaan päättänyt kiertää lankakaupat kaukaa, etten taas ostaisi jotain. En olisi jotenkin voinut kuvitella, että lankaa saisi ostettua torilta ja ei mitä tahansa lankaa, vaan ihanuuksia, joita en muuten saisi täältä. Netistä en tilaa siitä yksinkertaisesta syystä, että puolet langanoston ihanuudesta on lankojen hypistelyssä. Ostin kerän Noro Kureyon -sukkalankaa, vaikka värit ovat mitä ovat. Luulen, että tästä tulee hyvät Jaywalkerit tai muut sukat, joissa värikkyys pääsee esiin. Täytyy keksiä jokin ohje, jonka voi tehdä varpaista aloittaen, ettei jää hukkapätkiä. Pelkään kyllä tosin, että neulepinta näyttää lähinnä oksennetulta papukaijalta, mutta olempahan nyt sitten ostanut japanilaista lankaa. Toisaalta, kun katsoo, mitä tästä langasta on tehty (kiitos ja ylistys Ravelrylle), näyttää siltä, että pitsihuivissakin tämä lanka olisi edukseen. Hmm. Täytyy miettiä. Tämä on kyllä taas sarjassamme älä kerro äidille. Hänellä on tällaisiin hullutuksiin aina jotain vähemmän mukavaa sanomista.
Kävin kirjastossa ja lainasin sukkakirjan. Tuskin mitään nuosta tulee tehtyä, mutta vilkaisen millaisia perinnesukat ovat.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti