Mustaa ja fuksiaa

Sunnuntai-iltana minuun iski kirjoneulelapasvimma. Kaivoin pahvilaatikot katonrajasta ja etsin äitini antamia nallen jämiä. Tiesin, että mustaa nallea löytyy ja fuksianpunaisia käyttämättömiä lasten lapasia, joita olen purkanut. Toinen mummini teki meille lapasia, mutta niitä ei juurikaan käytetty vaan ne jäivät kaappiin. Joku talvi sitten ihastuin kiehkuralapasiin ja kotona etsittiin epätoivoisesti mieleistä väriä. Vaikkei edesmenneiden neuleita tietenkään saisi purkaa, niin yksissä tuumin purin äitini kanssa pieniä lapasia. Kiehkuralapanen sattui käteen pussista, mutta hautasin sen takaisin pussin pohjalle. Lapanen on kauhean suuri ja viimeisin yritys aika löysäkin. Varmaan purkaan sen kohtapuoleen, kun tarvitsen lankaa toiseen lapaseen.



Ensimmäinen lapanen valmistui tänään flunssasta ja muutenkin kurjasta olosta huolimatta tänään ja on ihan käyttökelpoinen, vaikkei erityisen nätti lapanen olekaan. Pitkä ja kapea ja liian kireään neulottu sekä parilla virheellä varustettuna se ei ole ihan niin mieleinen kuin odotin. Koko on sopiva kämmekkään kanssa käytettäväksi. Tätä neuloessa tuli hyvin vahda déja-vu-olo. Muistin hyvin tarkkaan mitä äänikirjaa olen pari talvea sitten kuunnellut, kun neuloin lapasta samalla ohjeella ruskeasta ja oranssista Maijasta. Se lapanen ei onnistunut ihan näin hyvin. Sain siihen molemmat käteni sisään. xD Niistä lapasista tuli ihan onnistuneet Perhos-ohjeella, jota suosittelen lämpimästi. Sitten toisen lapasen kimppuun, että saan sävy sävyyn setin valmiiksi. Mustan villakangastakin kanssa nämä sopivat varmasti hyvin yhteen.



Ohje: Kalanruotomyssy
Lanka: kaksinkertainen Fotrama Alpaca 2/4 fuksianpunainen 80 grammaa
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot



Etsin miltei koko viikonlopun sopivaa ohjetta kaksinkertaiselle alpakalle ja koetilkkujen ja tiehyslaskelmien pohjalta päädyin Kalanruotoihin eli Pescovegetarian pipoon. Edellisen myssyn onnistuttua niin hyvin pitsipyöröillä, päätin käyttää magic loopia tässäkin ja totesin, että se taitaa olla onnistuneiden pipojen salaisuus. Pipoa on keskeneräisenä hyvin helppo huoletta sovittaa, kun puikolla on metrin verran pituutta. Pipo oli mukava neuloa ja kuvion oppi hyvin ulkoa. Tein resorin hieman pidemmäksi ja neuloin 2 ylimääräistä kerrosta kavennuksiin, sillä 18 silmukan kanssa lopettaminen ei tuntunut houkuttelevalta. Neuloin siis kerroksen oikeaa ja kerroksen 3 oikein yhteen vielä ennen lopetusta ja olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Fotramasta tykkään, sillä siinä on pehmeää ja siinä ei ole irtokarvaa kovin paljon eikä se pölynnyt niin kovasti kuin esimerkiksi Hjertegarnin Alpaca Silk tai Teeteen Alpakka. Olen välillä miettinyt, että näytän varmaan jonkin lemmikin omistajalta, kun olen jatkuvasti alpakan karvoissa.

PS. Uusi Ulla on ilmestynyt.