Pitsivaihteen löytämisen riemusta

Kertailtuani parit langat aloitin ihan uuden kehruuprojektin. Tuulia on kysellyt, olenko jo kehrännyt häneltä ostamani ihanuudet ja olen joutunut myöntämään, etten ole raaskinut. Se on hieman noloa. Olen pääasiassa kehrännyt niitä villoja, joihin olen vähiten kiintynyt ja se on väärä asenne. Kaikki lanka on hyvästä ja elämä on liian lyhyt ikävien kuitujen kehräämiseen. Enkä ole vielä yhtään kuitua pilannut, joten miksikäs en kehräisin jotain oikein ihanaa.

Päätin ottaa rullalleni ihanaa Tuulian värjäämää BFL-silkkisekoitetta, jonka ostin Portissa vähän niin kuin matkamuistoksi, enkä kuvitellut kehrääväni sitä lähiaikoina. En tosin Portissa ajatellut myöskään, että tilaisin rukin lähiaikoina, mutta kuinka ollakaan viikkoa myöhemmin oli Ruusu tilauksessa. BFL-silkki on niin ihanaa, että kehrää melkein itse itsensä ja mikä parasta. Taisin löytää pitsivaihteen. Nyt tulee ohuempaa säiettä kuin koskaan. Silkkikuidut ovat niin pitkiä, että säie pysyy koossa melkein hengettömän ohuena. Huikeaa. Se tunne, kun kuidut liukuvat kämmenellä, yllättävän kaukana kierteestä ja kukittavat hiukan. Se se vasta on jotain. Lyhytkuituisen merinon jälkeen silkkisekoite on aivan ihanaa. Olen eilisestä lähtien kehrännyt aivan maanisesti. Ihanaa vastapainoa tietoteknisille ongelmilleni. Blue Screen of Doom vaivasi konettani koko eilispäivän. En ole eläessäni nähnyt sinistä ruutua niin montaa kertaa, mutta onneksi se asia korjaantui ja osumaa ottaneet ohjelmat on nyt uudelleen asennettu.

Se on niin kaunista. Ensimmäinen puolikas topsista on jo säikeeksi kehrättynä. Kehrään puolet säikeestä yhdelle rullalle ja toisen puolen toiselle ja kerratessa teen jäljelle jääneestä säikeestä andean plying -tyyppisellä ratkaisulla viimeisen pätkän lankaan, jotta saan joka metrin talteen. Toivon, että tästä tule pitsihuivilankaa johonkin ihanaan huiviin. Pitää vain malttaa odottaa ennen kuin pääsen esittelemään itse kehräämästäni pitsilangasta neulottua huivia. Hihii.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikillel lukijoilleni!