Neulesuunnittelua

Viime syksynä, hyvissä ajoin ennen joulua, sain kaupassa idean puolukanpunaisesta palmikkoliivistä ja soitin heti äidille ja pyysin jonkinlaista arviota tarvittavan langan määrästä. Ostin kolme kerää punaista seiskaveikkaa ja suunnittelin kuviot, mutta kun laiskuuksissani en testineulonut kuvioita, meni koko homma myttyyn ja lanka jäi marinoitumaan vankalaatikon pohjan tietämille.
Ajatus palmikkoliivistä palasi mieleeni alkuviikosta ja opiskelukiireistä huolimatta sain järjettömän puuskan kokeilla Vogue Knitting Stitchionaryn kakkososan palmikoita. Eilen alkuillasta tilanne oli yllä oleva ja nuo saivat seitsemän muuta tilkkua seurakseen. Ikävästi rullaantuvat tilkut piti neulata kiinni mattoon tarkastelua varten. Tänään liiviä on jo 8 senttiä tehtynä ja nyt huolettaa vain langan riittävyys, sillä pari pientä palmikkoa eivät todellakaan riitä tyydyttämään palmikonnälkääni, vaan niitä piti ängetä liiviin niin paljon kuin mahdollista. Lopputuloksesta ei tietenkään ole mitään takeita, mutta ainakin silmukkamäärät ja sentit pitäisi tällä kertaa täsmätä. Vielä kun löytyisi opiskeluun tällaista tarmoa...

Paluu arkeen

Kesän työt ovat ohi ja on aika palata opintojen pariin. Masentavaa. Siksipä piti lähteä lankaostoksille, vaikka lankoja riittää nurkissa liiankin kanssa. Kävin ensin Anttilassa ihailemassa uutuusvärejä. Onneksi siellä oli 7 veljestä Polkasta näytesukka. Pinkki Polkka on aivan ihanan värinen kerällä, mutta sukka näytti lähinnä oksennetulta marjapuurolta puolukoiden kera. Eipähän tarvitse enää himoita sitä. Mutta Isoveli Colorissa on aivan ihana punaliila väri. Tulisikohan siitä Log cabin -sukat Handknit Holidays -kirjasta, jonka lainasin joskus aikanaan kirjastosta.
Selitin itselleni ostavani joululahjasukkalankaa, mikä on tietysti hyvin hyväksyttävää. Päädyin ostamaan jälleen kerran Sandnesgarnin Sisua. Tällä kertaa väriksi valitsin hempeän vaalean lilan. Ajattelin ensin tehdä siskolleni sukat tästä, mutta taitavat lopulta mennä äidille. Ohjeena mielessäni liikkuu Clover, joka on kuluneen kesän Inside the Loop -nettilehdessä. Jos se ei luonnistu, yritän taas Baudelaireja, jotka olin visioinut tekeväni vaaleansinisestä Sisu Glitteristä, mutta sellaista ei taid sittenkään olla olemassa. Miten ihmisen muisti voi hämätä näin pahasti? Vaaleanpunaiset tekisin mieluummin, mutta tulisikohan sellaisia säihkesukkia käytettyä.




Ihastuin mystisesti Green Sea Cowl -ohjeeseen. En tajua miksi, mutta se näytti kivalta. Kaivoin lankalaatikon pohjalta pallon kirjavaa lankaa. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olen ensimmäisenä opiskeluvuotenani ostanut sen Kärkkäiseltä. Luultavasti se on Novitan 7 veljestä Coloria. Ensin se oli jotain ja sitten se oli Wavy, joka oli liian lyhyt ja kapea luikero kaulaliinaksi, joten purin sen jossain purkukohtauksessa, joita kärsin aina joskus. Sittemmin lanka on marinoitunut pahvilaatikon pohjalla toista vuotta. Nyt se tuntuu löytäneen tarkoituksensa. Ohjeessa on selkeä virhe, mutta ei se mitään. Tästä näyttää tulevan hyvä. Täytyy vain opetella käyttämään tällaista cowlia. Mitä ihmettä "cowl" muuten on suomeksi? Kauluri?



Shedir ja Kesäkeijun säärystimet menivät purkuun, sillä totesin, ettei kummistakaan tullut käyttökelpoisia. Shedir oli auttamattomasti liian pieni, vaikka olikin hieno. Säärystimet eivät oikein täyttäneet tarkoitustaan, vaan herkät nilkkani kolottivat säärystimistä huolimatta ja oli kaivettava Clessidrat esiin. En ollut niihin valmistumisen aikoihin yhtään tyytyväinen, mutta nyt kuminauhalla varustettuna ne ovat aivan mainiot käyttösukat. Sain jopa otettua niistä kuvan Ravelryyn. Eihän niiden valmistumisesta olekaan kuin vajaa vuosi. Bambu palasi saman tien puikoille ja muotoutuu parhaillaan Tulppaani-kolmiohuiviksi. Toistaiseksi huivi ei näytä kovin lupaavalta, mutta ei näyttänyt minttumaarinikaan. Se oli "pingottamiseen" asti lähinnä lautaselliselta marjapuuroa. Sitten siitä tuli aivan ihana ja olen jo unohtanut 99,5% sen virheistä ja odotan innolla, että pääsen sitä käyttämään.

Shedir

Kuva on taas mitä on, kun minulla ei ole minkäänlaista hovikuvaajaa. Pahoitteluni. Shedir on yllättävän helppo ja antoisa neulottava ja siksi se valmistuikin niin nopeasti. Piposta tuli kivannäköinen, mutta pääteltyäni sen jouduin toteamaan, että se on hieman liian pieni. Suunnaton harmitus iski. En millään haluaisi purkaa pipoa, sillä olen muuten hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Resoria pitäisi pidentää jollain keinolla, mutten oikein tiedä miten.

Olen aivan ällistynyt siitä, että minulla ei ole keskeneräisiä projekteja muita kuin kiehkuralapaset, jotka ufoutuivat lähinnä sen takia, etten saa millään löysättyä käsialaani tarpeeksi joten lapasista on tulossa kapeat ja pitkät. Yleensä minulla on puikot kiinni liiankin monessa projektissa ja aloitan aina vain lisää uusia. Mitähän seuraavaksi aloittaisin...

Suurkiitos kommenteista. Ne pelastivat kyllä päiväni.

500 virhettä

No ei ihan, mutta melkein. Minttumaari tuli Jane Austenin voimalla valmiiksi. Kuuntelin Viisasteleva sydän -äänikirjan ja katselin sekä BBC:n minisarjan että Universal Studiosin elokuvan Ylpeys ja Ennakkoluulo ja sitten se olikin jo valmis. Lautasellisesta marjapuuroa sukeutui jonkinlainen huivinkuvatus. Lopputulos ei ole edes tyydyttävä, mutta huivi olisi ufoutunut lopullisesti, mikäli olisin alkanut purkamaan kaikkia virheitä siitä pois. Sallittakoon virheet ensimmäisessä niskasta aloitettavassa pitsihuivissani. Lopputulos on nyt kuitenkin ihan pidettävä eikä kukaan käytössä huomaa tuollaisia virheitä. Ja onnekseni kukaan ei lue tätä blogiani. Roosaa Rose Mohairia jäi vielä kolme kerää jäljelle, joten toinen huivi tulee vielä tästä, vaikka jouduinkin pari metriä ottamaan neljättä kerää, kun lanka loppui, kun kaksi kolmasosaa oli jo päätelty. Ja onhan minulla vielä lisäksi neljä kerää ihanaa syklaamin väristä Rose Mohairia. Anteeksi kamala kuva ja ei, en todellakaan osaa pingottaa mitään. Toivon vain, että huivin reunat eivät tuon käsittelyn jälkeen rullaannu.

Vapaapäivät ovat selkeästi pahasta. Ainakin mikäli pitää työstään ja minä pidän aivan erityisen paljon projektista, jossa olen töissä. Jouduin pitämään vapaata sään vuoksi ja pihaa mieltä piti mennä lankakauppaan lievittämään. Olin ajatellut vaaleansinistä Sisu Glitteriä Baudelaire-sukkiin, mutta harmikseni sain kuulla, ettei sellaista ole. Olen melkoisen varma, että olen nähnyt sellaista jossain. Tulin sitten surkeuksissani ostaneeksi aivan erityisen ihanaa lankaa, Grignascon MerinoSilkkiä. Vaikka väri ei ole aivan paras mahdollinen, on materiaali aivan suunnattoman ihanaa. Budjetti ei tule missään tapauksessa pitämään, sillä moisella ihanuudella on alennuksesta huolimattakin hintaa aivan liikaa opiskelijabudjettiin. No kaurapuurolla elää ihan hyvin vähän aikaa... Ja minä kun olen jo kahdesti päättänyt, etten koskaan osta lankaa vyyhteinä, kun ne ovat niin hankalia. Huoh.

Kesäkeijun säärystimet

Anteeksi kerrassaan kammottava kuva, mutta iltasella ei omista sääristään voi saada millään tavalla edustavaa kuvaa. Tai no ei minun sääristäni saa muutenkaan. Säärystimet valmistuivat ennätysajassa, vain kolmena päivänä neuloin näitä. Käsiä särkee yhtäkkinen innostus, mutta hinku oli niin kova, etten voinut laskea projektia käsistäni ennen kuin se oli valmis. Pidän kovasti ohjeesta, kuviosta ja langasta sekä lopputuloksesta. Vielä kun olisi ne kesäkeijun sääret niin asia olisi täydellinen. Lankaakin jäi yllin kyllin. Olen niin tappijalkainen, että lankaa ei mennyt kuin kaksi kerää, joten kaksi jäi vielä muuta käyttöä odottamaan. Tekisinköhän Shedirin vai kämmekkäät vai miten loput saisin tuhlattua johonkin? Kuvio on kerrassaan ihana. Mitenköhän se mahtaisi toimia kärjestä aloitetuissa sukissa?
Seuraavaksi täytyy kai jo pureutua Minttumaari-huiviin. Se on odottanut liian kauan ja onhan se jo miltei loppusuoralla. Vielä kun saisin viimeisen kaavion neulottua niin huivi olisi valmis. En taida kuitenkaan pidättää hengitystä sitä odotellessa. Huoh.

Neuleinnostus

Syksyn neuleinnostus saapui odotettua aiemmin. Yleensä se iskee vasta syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen, mutta nyt se näköjään jo iski. Käsittämätöntä, sillä eihän kesä ole vielä edes lopussa ja kylmäkään ei ole vielä ollut. Mistä lie johtuu.

Kirjastossa oli monta ihanaa neulekirjaa, joita olen kytännyt pidempään, mutta en pystynyt muiden lainojen ohella kantamaan kuin kaksi kämpille. Victorian lace todayssä on monta monituista ihanuutta. Saankohan koskaan puikoille noista mitään. Vielä kun saisi edellisiä projekteja pois alta. Minttumaari-huivin saisi vihdoin ja viimein pois puikoilta niin olisi aika jees.

Anttilassa oli Rose mohairit tarjouksessa. Ensin kävelin tyytyväisenä ohi, mutta sitten alkoi raksuttaa, että oliko siinä jotain uusia värejä. Ja niinhän siinä kävi, että uusia värejä oli saapunut. Aivan järjettömän ihana väri on tuo uusi syklaami. Nimeä myöten syötävän ihana. Varmaan joku huivi noistakin tulee joskus, mikäli se Minttumari valmistuu.


Uutena projektina puikoille loikkasi Kesäkeijun säärystimet. Ohje pisti jo Ullan ilmestyessä silmään ja tiesin alebambujen kohdalla, että se on nyt menoa. En tiedä tuleeko noille käyttöä, mutta aivan ihanilta vaikuttavat. Bambu on yllättävän mukavaa neulottavaa. Luulin, että se tuntuisi joustamattoman ikävältä, mutta olen ihan tyytyväinen. Ja ohjeen kokokin sattuu olemaan sama kuin itselläni, joskin pituutta saattaa olla hieman reilusti. Eikä ollut edes puikko-ongelmia. Keriä on yksi liikaa, mutta katselin, että Bambusta on tehty Shedirejä, joten ehkäpä teen sellaisen jäljelle jäävästä langasta. Tämän projektin jälkeen aloitan ehkä taas Baijerilaiset Hjertegarnin sock 4 -langasta, jonka kotikotona lomaillessa löysin.