Hartianlämmitin

Helmikuussa inspiroiduin neulomaan hartianlämmittimen lankavarastossani lojuneesta mohairsekoitteesta. Mohair on varmaan peräisin kirpputorilta. Olen saanut sen siskoltani joskus. Langassa on puolet mohairia, neljännes villaa ja neljännes akryylia. Väri ei ole niin sininen kuin kuvissa, mutta selvä violetti silti. Silmukoita loin 162 ja kuvio on tavallinen fan & feather. Neuloin suoran putken ja lankaa jäi alle metrin. Keeppi lämmittää kivasti hartioita, kun ei kaipaa villatakkia, mutta pikkuisen viluttaa. Olisin ehkä voinut lisätä yhden kuvion, mutta mohairia en ala purkamaan, joten olkoon tuollainen. En ollut ihan varma tuleeko lopputuloksesta käyttökelpoinen, mutta se on yllättävän kiva. Yläreuna lörpöttää, mutta näyttää yleensä aika kivalta.

Projekti: Fan & Feather Lace Cape (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 120 cm x 48 cm
Lanka: Violetti Pingouin Soft'Hair
Menekkki: 200 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Hauska ja yllätävän käytännöllinen. 

Silkkinen Ishbel

Pari helmikuussa valmistunutta projektia on jäänyt esittelemättä. Jotenkin näiden kuvaaminen ei inspiroinut yhtään. Tässä niistä toinen. Silkkilangan neulominen oli hiukan haastavaa. Täyssilkki on kovin liukasta ja jouduin pyöräyttämään lankan ylimääräiselle lenkille pikkusormeni ympäri, jotta sain langan hallintaan. Muuten langan kireys oli mitä sattuu. Langasta opin pitämään neuloessa. Jostain syystä pitsi-Addeilla ei neulominen luonnistunut kauhena hyvin, joten vaihdoin KnitPro Symfonieihin.

Ishbel on mallina tuttu, sillä tein yhden Ishbelin viime talvena Dropsin Alpacasta. Malli on ihana. En noudattanut ohjetta kauhean tarkkaan. Tein pitsikuvion toistoja enemmän ja reunassa lisäsin kaavion D loppuun omasta päästä lisärivejä, jotta sain langan kulutettua miltei kokonaan. Lankaa jäi pari metriä jäljelle. En erityisemmin välitä sileistä osuuksista huiveissa, mutta tässä mallissa se on ihan paikallaan. Tällä kertaa minulla ei ollut vaikeuksia sopeutua nurjan puolen lisäyksiin. Sain sileän osuuden onnistumaan yhellä kerralla. Ensimmäisessä Ishbelissäni ei tahtoneet silmukkamäärät täsmätä, kun unohtelin lisätä nurjalla. Huivi on ihana, kevyt ja liikkuu kauniisti kantajassa liikkeiden mukaan. Silkkilanka laskeutuu ihanasti. Kuvat eivät tee tälle oikeutta.

Projekti: Silk Ishbel (Ravelry)
Ohje: Ishbel by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits)
Koko: 150 cm x 55 cm (oma modaus: ABABABABACDE)
Lanka: Violetti BC Garn Jaipur Silk Fino
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Ihana juhlahuivi  

Vaaleanpunainen rätti

Projekti: Tunisian crochet dishcloth #4 (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 68 silmukkaa
Koko: 28 cm x 25 cm
Lanka: Vaaleanpunainen The Cotton Garden Viola
Menekkki: 50 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Phantom 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa, edelleen.

Neljäs tiskirätti on valmis. Otin koukkuamisen varovasti, enkä aiheuttanut tällä kertaa itselleni järjetöntä jännityspäänsärkyä. Ehkä olen nyt oppinut olemaan jännittämättä koukutessa. Vasen ranne ei tosin vieläkään pidä koukkuamisesta. Lankaa oli nyppyjen, vai nirkkoja ne ovat, jälkeen vielä jäljellä, joten lisäsin lenkin ripustusta varten. Sain miltei koko kerän Violaa käytettyä. Lankaa jäi vain noin 1,5 metrin mittainen pätkä. Pikkuisen harmittaa, ettei lankaa ole enää jäljellä, eikä Anttilastakaan taida enää saada tätä Violaa. Näitä on niin kiva tehdä. En ole vielä yhtään rättiä kokeillut. En ole vielä raaskinut, mutta jos vähitellen harkitsisin rätin käyttöä.

Kaksi valmista sukkaa

Kaksi sukkaa on valmiina, mutta pariksi ei näistä ole. Toinen Bex-sukka on kantapäässä ja inspiraatio on hukassa. Ehkä viikon tai parin lepo käsityökulhossa auttaa projektin virvoittamiseen. Enää on turha alkaa purkamaankaan (Concorde-harha ?). Voiko ihminen käyttää luonnonvalkoisia silkkisukkalankasukkia, jossa on näin valtavasti työtä ja tarkkuutta vaativa kuvio? Mikä lie hullutus ollut päällä sillä hetkellä, mutta puikot on saatava vapaaksi.

Kai-Mei valmistui hetkessä. Punta yarnsin Merisock on ihanaa lankaa. Kestävyyteen en usko, mutta ainahan unisukkia tarvitsee. Lanka on niin ihanaa, että harmittaa, etten kuitenkin ostanut kahta vyyhtiä. Olin messuilla vähällä ostaa kaksi vyyhtiä, mutta päätin kokeilla ensin. Väri on mahtava. Sukan kärjessä tajusin, että olen mokannut kuvioissa, mutta onneksi vain vähäisesti. En usko, että kukaan tajuaa mikä meni pieleen. En kuitenkaan voi enää muuttaa mitään ja näillä mennään.

Leaves Dancing puikoilla, viimein

Usko oli loppua Wollmeise Lace -vyyhdin kerimisen suhteen. Se ei tuntunut eistyvän lainkaan, vaikka kuinka kerin menemän. Vyyhti ei vaan tuntunut pienenevän. Jouduin muistuttelemaan itseäni edellisistä vyyhtien kerimisistä. Olen onnellinen, ettei kyseessä ole 300 gramman vyyhti aivan liukasta ohuinta pitsilankaa. Sellaisia olen kerinyt toista kilometriä pitkiä vyyhtejä. Yksi ensimmäisistä kerimistäni vyyhdeistä oli Grignascon Merinosilkiä ja se meni tietysti solmuun ja keriminen kesti pienen ikuisuuden. Wollmeisen pitsilanka ei sentään mene solmuun omia aikojaan. Nöstepinnen puutteessa käytän leivinpaperin hylsyä. Se on sopivan karhea pinnaltaan, eikä lanka lähde karkuun ja toiseen päähän saa kätevästi tehtyä halkiot, jotka pitävät langan pään paikallaan tallessa. Nöstepinnellä (tai sen korvikkeella) tehdyt kakun muotoiset kerät pysyvät kätevästi paikallaan pöydällä.

Alku oli hankala sekin. Ensin loin väärän määrän silmukoita. Sitten tajusin, että Addin pitsipuikot eivät jotenkin toimineet yhteen tämän langan kanssa ja vaihdoin taas. Sitten aloitus ei miellyttänyt ja seuraavan yrityksen vielä mokasin senkin. Jännityspäänsäryllä taisi olla osuutta asiaan, mutta sitten alkoi onneksi luistaa. Saksankielentaidottomuudesta holimatta pääsin jyvälle ja kuvio on ihantuttava. Harmi, ettei mustassa näy kuinka lehtikuvioiden ympärillä on ainaoikein reunat.

Huomatkaa upea silmukkamerkki. Hurmaava yhdistelmä särölasi- ja lasihelmiä ja simpukankuorisydän. Tämä on lempisettiäni. Nyt kun ensimmäinen kaavio on neulottu ja vaikuttaa hyvältä. Nyt vaihdan kerroslaskurimerkin silmukkamerkin tilalle ja puikot suihkimaan.

Virolainen pitsiruutu

Peittoprojektiin jatkoa vaihteeksi. Hoksasin, että joululahjaksi saamassani Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjassa on peittoprojektiini sopivia pitsikuvioita. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn Lehdenpuolikaskuvion (Poollehekiri), johon iskin silmäni heti ensiselailulla. En malttanut odottaa, vaikka keskeneräisiä projekteja on kesken muutenkin liikaa. Laskin, että leveän kuvion vuoksi tarvitsin 49 silmukkaa, joka on hiukan enemmän kuin muissa peittopalasissani, mutta pingotan palaset samankokoisiksi vielä ennen yhdistämistä. Mutta en murehdi sitä vielä. Palasista on vasta viidennes valmiina. Kuvion toistin kuusi kertaa ja ruutu on pikkasen isompi kuin muut, mutta olkoon. Kuvio ei ihan sattunut.

Projekti: Blanket piece #9 (Ravelry)
Malli: Poollehekiri (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen)
Koko: 25 cm x 25 cm
Lanka: Kanervanvärinen Novita 7 Veljestä
Menekki: 33 grammaa
Puikot: Pony Bambu 4 mm 30 cm pitkät puikot
Fiilis: Kiva saada tätäkin ikuisuusprojektia eteenpäin.

Poollehekiri-kuvio ei ollut ehkä parhaimmillaan seiskaveikassa, mutta menköön, sillä haluan vain päästä eteenpäin peittoprojektissani, sillä se keventää huomattavasti lankavarastoani. Pidin kovasti tämän kuvion neulomisesta. Kokeilisin sitä BC Garnin Jaipur Silk Finolla, mutta vaihdoin sitten Ishbel-huiviin, sillä lanka ei olisi riittänyt suorakaiteen muotoiseen huiviin. Silti oma virolaispitsihuivi jäi kummittelemaan mieleen. Ehkä suunnittelen vielä oman huivimallin tätä pitsikuviota hyödyntäen. Liian monessa kirjan huivissa on nyppyjä, joita inhoan, enkä siksi tule kovin montaa kirjan malleista toteuttamaan. Poollehekiri keskipaneliin, jokin toinen kuvio väliin ja reunaan jokin reunakuvio. Tämä juttu menee vielä mietintämyssyyn ja monta projektia on valmistuttava ennen kuin kehtaan aloittaa uusia.

Tässä taas huomasin, miten huonosti pitkät puikot sopivat neulomiseen. Pitää ajatella missä neuloo ja miten neuloo, kun puikot tökkivät molemmille sivuille ja kädetkään eivät ilahtuneet pitkien puikkojen käytöstä, mutta bambupitkiksilläni on tunnearvoa ja siksi niitä tulee käytettyä. Onneksi minulla on useitaprojekteja kesken ja voin vaihtaa vähän väliä neuletta. Eri välineillä kädet rasittuvat eritavoin ja vältän pahimmat kipeytymiset.