Acer Cardigan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta kauan siinä meni. Ihastuin Snappy Stitches Videocastin Chrissyn Acer Cardiganiin ja päätin että haluan juuri tuon neuloa. Olen vähän huono ostamaan neuleohjeita, joten asia vaan jäi ja jäi. Osasyynä oli varmasti se, että minulla oli vain kuusi vyyhtiä magentaa Cascade 220 (eli meidän kesken jesaria) ja halusin käyttää sitä. Langan piti periaatteessa riittää, mutta monesti sitä menee vähän enemmän tai tulee tehneeksi pidemmän helman tai pidemmät hihat. Tässä tapauksessa en tiedä mitä tapahtui, mutta lankaa meni reipppaasti alle odotetun. Kokoon 36 piti mennä 1040 metriä, mutta minulla on kuudesta vyyhdistä jäljellä 166 grammaa eli 1,6 vyyhtiä, joten lankaa on mennyt vain 870 metriä, vaikka lisäsin hihoihin pituutta ja lisäsin rintavarustukselle muutaman ylimääräisen silmukan. Outo juttu, mutta loppulangasta tulee varmasti jotain kivaa vielä. Toisaalta hiukan pidempi villatakki olisi ollut mieleisempi, mutta kyllä tällekin varmasti käyttöä tulee.

Projekti: Acer Cardigan (Ravelry)
Ohje: Acer Cardigan by Amy Christoffers (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Cascade Yarns Cascade 220
Menekki: 433 grammaa / 870 metriä
Puikot: KnitPro Dreamz 4,5 mm mm irtopääpyöröpuikot
             KnitPro Symfonie 4 mm mm irtopääpyöröpuikot

Neuloin vartalo-osan viime keväänä ja tulin siihen tulokseen, että purkuun menee, sillä se vaikutti liian pieneltä. Syksyllä kun otin sen purettavaksi päätin ensin sovittaa ja yllättäen se olikin sopivan kokoinen. Pingotettuna itseasiassa väljyyttä on hiukan enemmän kuin tarpeeksi. Neuloin ohjeen kokoa 36, mutta rintamuotoilut tein Amy Herzogin Knit to Flatter -kirjan ja -kurssin ohjeilla. Knit to Flatter oli onneksi joskus mojovassa alessa. Sain Kindle-kirjani ostettua reiluun kolmeen euroon. Kurssistakin sain muistaakseni yli 60 % alennusta. Ai miten niin tarjoushaukka? En löytänyt muistiinpanoja, mutta käden tien alapuolella on lisäyksiä ja kädentien kohdalla on kavennuksia, joiden avulla kuvio ei veny liikaa rinnaympäryksen kohdalta. Jos olisin valinnut koon rinnanympäryksen mukaan, villatakkini olisi teltta, kun mikään muu osa minussa ei ole kokoa 40. Olkapäät istuvat täydellisesti ja siitä olen iloinen. Koko oli siis oikea.

Viimeistelyssä on toivomisen varaa. Minulla on Craftsyssä Anne Hansonin Button holes and Buttonholes-kurssi ja siihen täytynee paneutua tosissaan. Asettelin napit sillä tavalla, että ne eivät repsottaisi, mutta hieman oudolta näyttää napit miten sattuu. Toisaalta tavoite saavutettiin eli nappilista pysyy tasaisena käytössä. Ei hirveästi huvittaisi alkaa purkamaan, mutta jossain vaiheessa voi olla, että alkaa harmittamaan ja raksin napit irti ja neulon uudestaan napinreiät. Niihinkään en ole yhtään tyytyväinen. Täytyisi löytää se oikea napinreikä, jotta lopputulos olisi ns täydellinen. Napit ovat metallinapit Lyanwood -Etsy-kaupasta HongKongista ja hiukan liian painavat, mutta muuten kivat.

Lopputulos ei ole aivan niin täydellinen kuin olisin halunnut, mutta aivan käyttökelpoinen. Ehkä puran napinreikälistan ja adjusteeraan napit uudestaan paikoileen ehkä en. En tiedä. Toistaiseksi katson tämän valmistuneeksi. Helmaresorin kyllä kastelen uudelleen, jotta se vetää hieman kasaan. Nyt on turhan laskeutuva helma.

Pilvisten päivien säärystimet

Minua välillä ahdistaa vanhat langat, joista en enää pidä. Niitä on onneksi vain muutama kilo, joten jossain vaiheessa varmaan pääsen nauttimaan stashistä, jossa ei ole yhtään mitään kammolankoja. Yritän sitten epätoivoisesti keksiä jotain toteuttamiskelpoista ideaa niille. Ongelmana monesti on se, ettei ne langat ole sellaisia, että niitä kehtaisi kenellekkään antaa tai itsekään käyttää missään muodossa. Onneksi kuitenkin joskus saan vähennettyä stashistäni jotain käyttökelpoiseen muotoon. Tämä nyt ei missään nimessä ole pahimmasta päästä, sillä värihän on ihastuttava ja neuletuntuma ihan ok.

Projekti: Some cloudy day (Ravelry)
Ohje: Some cloudy day by Tiny Owl Knits (Ravelry)
Koko: Ohjeen koko
Lanka: Novita Nalle Aloe Vera
Menekki: noin 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,25 mm 15 cm sukkapuikot
             KnitPro Symfonie 3,5 mm 20 cm sukkapuikot

Malli on Tiny Owl Knitsin Some Cloudy Day. Olin aluksi vähän skeptinen tulisiko näistä yhtään siedettävän näköisiä, sillä mallin kuvissa parhaalta näyttivät hyvin vaaleista langoista tehdyt säärystimet, mutta onneksi päätin neuloa loppuun tuli mitä tuli. Kuvio näytti aluksi kummalliselta, mutta ilmeisesti se vaatii pituutta, jotta se muodostaa visuaalisesti pystyraitoja ja näyttää sitä kautta kivalta. Puikkoina käytin KnitPron sukkapuikkoja ja totesin, että siitä on liian kauan, kun neuloin viimeksi pidemmillä sukkapuikoilla. Ne kahdenkymmenen sentin sukkikset tuntuivat niin hankalilta, kun on tottunut viisitoistasenttisiin.

En ala tässä Novitan lankoja haukkumaan, sillä Alpaca Wool vaikutti varsin käyttökelpoiselta. Sanon vaan sen, että lähempää tarkastelua nämä säärystimet eivät kestä. Lanka on epämääräisen näköistä vaaleine, törröttävine outokuituineen. Neuletuntuma oli ihan kiva, mutta laatulankojen jälkeen ei tämmöisiin ole enää paluuta. Epäilen vahvasti, että jos nämä olisivat sukat ne näyttäisivät nopeasti vanhoista lattiarievuilta. Toivon, että säärystimet kärsivät vähemmän. Onneksi sain langan menemään tasan, ettei jäänyt mitään tyhjää nöttöstä pyörimään. Vielä kun keksisi lopuille menneisyyden paino -langoille käyttöä.

Hyvää ystävänpäivää!

Pitsihuivi oikein pitkän kaavan kautta

Sain yhden oikein UFOn neulottua ja ehkä hieman kummallisesta syystä. Olen jännittäjä. Olin eräänkin kerran stressineuleen tarpeessa. En käy juuri koskaan konserteissa, vielä vähemmän isoissa konserteissa ja olin aivan täpinöissäni Cheekin stadionkonsertista. Tikutin vimmatusti muutaman viikon huivia, sillä, se edellytti keskittymistä enkä voinut vaeltaa edes takaisin levottomasti ja murehtia ehdinkö viimeiseen bussiin, jolla pääsen kotiin. Reissu meni tietysti aivan nappiin ja jännitin turhaan, kuten aina. Ja vaikka stadionkeikka oli elämys, muttei parin viikon murehtimisen väärti. Päättelin siis huivin joskus elokuussa 2014, mutta pingottaminen jäi ja unohtui. Inhoan suorakaiteiden pingottamista, sillä minulla ei ole pingoitusrautoja. Sadoilla nuppineuloilla ei saa niin suoraa reunaa, että ne näyttäisivät siedettäviltä. Pitäisi varmaan investoida, eikä valittaa vuodesta toiseen samaa asiaa. Lopulta äiti pakotti ja sain huivin pingotettua.

Huivin olen näemmä aloittanut keväällä 2012 eli kauan sitten sitten. Olin innoissani uudesta kirjastani ja pitkään kuolaamastani mallista. Olin himoinnut Jane Sowerbyn Victorian Lace Today'tä nimen omaan tämän ohjeen vuoksi. Aloitin innoissani projektin ja se ei ottanut onnistuakseen. Jotenkin molemmilla puolilla neulottava pitsi ei sopinut minulle, vaan virheitä tuli luvattoman paljon purin alun muutaman kerran ja kuvion siirtymänkin kerran jos toisenkin. Lopulta neule jäi siihen ensimmäisen reunan loppuun, missä pitäisi aloittaa keskipaneeli. Ehkä olin huonompi neuloja silloin muutama vuosi sitten, sillä huivi ei vuonna 2014 tuntunut puoliksikaan niin vaikealta. Tällaisessa projektissa elämänlangat ovat tarpeen ja huivissa oli useita ohuita puuvillalankoja rivin läpi pujotettuna, sillä näin ohutta lankaa ei voi purkaa huolettomasti puikot pois ja vetää, jos aikoo saada samat silmukat takaisin puikoille.

Projekti: Alpine Knit Shawl (Ravelry)
Ohje: Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border by Jane Sowerby (Victorian Lace Today)
Koko: 175 cm x 50 cm
Lanka: Luonnonvalkoinen Garnstudio Drops Lace
Menekki: 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Lanka on Dropsin alpakkasilkkipitsilankaa, Lacea, joka on aivan ihanaa hiplata, mutta miltei tuskastuttavan ohutta neuloa. Saa nähdä tuleeko kahdesta jäljellä olevasta huiveja vai ei. Mielentila pitää ainakin olla oikea, jotta kärsivällisyys riittää. Toisaalta helpompi malli saattaisi tulla neulotuksi alle neljän vuoden. Terävät pitsipuikot ovat kyllä tällaisessa projektissa aivan ehdottomat. Millään tylpillä markettipuikoilla en taatusti jaksaisi tätä lankaa tikuttaa. Neulominen on minusta ehdottomasti välinelaji. Oikeat puikot oikealle langalle. Lanka ei loppunut kesken, mutta monella on loppunut, joten epäilen, että tiheyteni on taas hieman tiivistä. Punnitsin lankaa lopussa kuvion toistojen välissä, joten osasin laskea oikean kohdan aloittaa toinen reuna ja lankaa jäi pari metriä jäljelle. Ehkäpä 2,75 millin puikot olisivat ehkä olleet paikallaan, mutta sitten olisin varmaankin ollut vaarassa joutua kerjäämään lisänöttöstä. Toisaalta pidän hiukan tiiviimmästä pitsistä kuin neulojat keskimäärin.

Ohje on ihan selkeä, mutta kaaviot eivät. Näin jälkikäteen sanoisin, että olisi kannattanut piirtää kaaviot uudelleen. Se olisi helpottanut hommaa ja vähentänyt virheitä. Tuskin missään on niin kauhean pieniä kaavioita kuin Victorian Lace Today -kirjassa. En ymmärrä, miten muutaman millin ruudukkoon on päädytty. Kirjassa on selvästi panostettu huivikuviin, eikä ohjeisiin. Reunakuvio on sitä vaativampaa pitsiä, sillä kuviota neulotaan molemmin puolin. Etenkin nurin yhteen neulottavien silmukoiden kanssa pitää olla tarkkana, että kavennukset kallistuvat oikeaan suuntaan. Keskipaneeli on nurjalla puolella pelkkää nurjaa, mikä helpotti valtavasi huivin neulomista. Sentään osassa huivia, ei tarvinnut tuijottaa koko ajan tarkkaan neulomustaan.

Olen kyllä jonkin verran ylpeä siitä, että sain tämän lopulta valmiiksi. Langan päät päättelin tänään ennen kuin säntäsin ulos sään seljettyä hetkellisesti. Vettä ja räntää alkoi sataa tätä kirjoittaessani. Projektin aloittamisesti on kohta neljä vuotta aikaa, joten olihan se aikakin jo saada valmiiksi. Toivottavasti sille tulee käyttöä. 

Vaikeuksien kautta Inspira-myssyyn

Neuloin melkein neljä vuotta sitten kuvissa olevan Inspira Cowlin ja aloitin sen jälkimainingeissa yhteensopivan myssyn neulomisen. Jostain jälkikäteen täysin käsittämättömästä syystä päätin aloittaa kolmella silmukalla ja neuloa myssyn ylhäältä alas ilman ohjetta. Kun olisin harrastanut hieman matematiikkaa silloin, niin myssy olisi ollut valmis viikossa, sillä minullahan oli noin liki kolmensadan silmukan mallitilkku. Mutten tietenkään ollut kaukaa viisas, vaan päätin mennä takalisto edellä puuhun ja se on hidas reitti, kun kyseessä oli kuitenkin matemaattisesti yksinkertainen ongelma. *syvä huokaus* Otin syksyllä asiakseni viimeistellä tai purkaa sellaisia projekteja, jotka ovat jääneet roikkumaan ja tämä valmistui aika nopeasti, vain parilla purkaus kierroksella.

Projekti: Inspira Inspired Hat (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 56 cm
Lanka: Garnstudio Drops Delight väreissä 14 ja 10
Menekkki: vajaat 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Toivottavasti viisastuin tästä jotain.

Neuloin lopunkin kaksikätisesti ja olin yllättynyt, miten luontevasti se tuli. Ilmeisesti olen harjoitellut tarpeeksi ja kädet osaavat amerikkalaisittain heittäen neulomisen ihan kivasti. Toinen lanka toisessa ja toinen toisessa kädessä neulominen on paljon miellyttävämpi tapa neuloa kirjoneuletta kuin kahden langan kanssa taiteileminen yhdessä kädessä. Ne ovat aina solmussa. Inspira on ollut aika vähällä käytöllä, mutta pidän siitä kovasti. Tekisi mieli tehdä toinen, mutten taida tarvita toista.

Jenkins Summer Surprise Spin-a-long

Osallistuin kesällä Jenkins-värttinöiden Ravelry-ryhmässä Spin-A-Long -yhteiskehruuseen. Sen nimi oli Jenkins Summer Surprise SAL. Kuitu piti tilata Nunocon Etsy-kaupasta ja väreistä tai muista ei etukäteen tiedetty mitään, vaan kuitu oli yllätys. Ainoa valinta oli tavallisen ja enemmän tekstuuria sisältävän paketin välillä. Paketteja oli muutamia erilaisia ja minulle sattui Summer Garden, joka oli näin jälkikäteen oikeastaan suosikkini. Yksi vaihtoehdoista oli enemmän mukavuusalueellani, mutta olen erittäin tyytyväinen siihen, etten saanut yhtään enempää vihreää sisältävää pakettia. Sisältönä oli yksi pieni karstalevy, 14 viiden gramman nöttöstä erivärisiä merinoita, vaaleanpunaista silk noilia ja oranssia Firestartia. Silk noil on jämäsilkkinöttöstä ja Firestar kimaltavaa nylonia ja ne kuuluivat siis tekstuuria sisältävään settiin.

En osallistuessani ihan tiennyt mihin olin osallistumassa. Ja päädyin hankkimaan Majacraft Blending Boardin värien sekoittamiseksi, sillä minulla ei ole käsikarstoja tai häkilää tai mitään villan sekoitusvälineitä. Kirjoitteleen siitä ja rolageistä joku kerta, mutta tein sen avulla kehräämistä varten tuollaisia rullia merinotopsin pätkistä. Kuvassa ei ole niitä kaikkia, mutta aika monta. Karstalevyä en mitenkään sotkenut, vaan kehräsin sen suoraan Larkillani.

Jäin blending boardia odotellessani jälkeen ja kehräsin reippaasti koko haasteen viimeiseen päivään asti ja sain juuri ja juuri valmiiksi osallistuakseni arvontaan, mutten voittanut mitään, mutta enhän minä yleensäkään mitään voita. Ketjukertasin langan raidalliseksi niin, että värit säilyivät. Jos olisin ollut rohkeampi, olisin voinut sekoitella värit kivasti, mutten ehtinyt muodostamaan mitään suunnitelmia, joten menin suoraan asiaan.

Kuitu: Nunoco Jenkins Summer Surprise
Väline: Jenkins Finch 8 grammaa
            Jenkins Lark 23 grammaa
Lanka: Ketjukerrattu 296 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Hauska ja niin kesäinen vyyhti

Lopputulos on kiva tekstuuriltaan eläväinen lanka. Ihanassa Apple Blossom -karstalevyssä on myös silkkijämää muodostamassa hauskoja pikkunyppyjä. Metrejä tuli yllättävän paljon ja luulen, että tästä tulee cowl jossain vaiheessa. Valitsen varmaan jonkun Susan Ashcroftin ihanista malleista. Varmaan jonkun vinoon neulottavan jännittävän, joka tuo langan esiin.

Kappani mun

Sain viimein kuvattua Kapan, kun sade taukosi pariksi tunniksi. Kappa on ollut mielessäni heti siitä lähtien, kun näin ensimmäiset projektit Ravelryssa. Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta se nousi keväällä suorastaan kuumeeksi. En tiedä näkyikö se blogeissa, mutta Ravelryssa tuntui keväällä siltä, että kaikki tekivät Kappaa ja minä en saanut päätettyä mitään lankaa. Halusin täydellisen Kapan, joten lankavalintaa piti harkita tarkkaan. Sain lopulta joskus kesällä päätettyä ja tilattua langat Titityystä ja valmista on ollut jo jonkun viikon. Pitkäpiimäiseltä se ei kyllä yhtään tuntunut. Voisin neuloa toisen heti perään.

Projekti: Kappa (Ravelry)
Ohje: Kappa by Veera Välimäki (Huivileikki)
Koko: noin 160 cm x 30 - 60 cm
Lanka: Louhittaren luola Ilmatar
Värit: Fuksia, Magenta, Ärjy, Krookus ja Roosa
Menekki: 250 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Louhittaren luolan Ilmatar on ihana lanka ja siinä on aivan mahtavia värejä, mutta niinhän Tuulialla aina on. Valitsin Kappaani Fuksian, Magentan, Ärjyn, Krookuksen ja Roosan. Minulla oli alunperin tarkoituksena tehdä tämä väreistä Fuksia, Ärjy, Krookus, Roosa ja Hopea, mutta päädyin tilaamaan Ilosta vyyhdin Magentaa ja jättää Hopea pois. Ilmatar on pitsilanka, muttei kuitenkaan ihan tolkuttoman ohutta. Puolet silkkiä tekee siitä ihanasti laskeutuvan. Olin hiukan huolissani, sillä pinta näytti epätasaiselta, sillä kaksisäikeinen ei ole parhaimmillaan sileässä neuleessa rakenteensa vuoksi. Kolmi- tai monisäikeinen täyttää silmukat, mutta kaksisäikeisellä ei ole tällaisia taipumuksia. Se pyrkii muodostamaan reikiä. Eucalan-kylpy ja tasokuivaus saunanlauteella teki ihmeitä ja lopputulos on erittäin tasainen. Lanka meni kaikki, sillä neuloin jokaisen vyyhdin loppuun ja vaihdoin väriä vasta sitten.

Laittaisin mielelläni nippukaupalla kuvia, mutta täytyy tyytyä Insta-kollaasiin. Ja ei, sitä ei ole tarkoitus käyttää kokovartalosukkana. Kovasti se on hilpeyttä aiheuttanut ja kulkee meillä nimellä kokovartalosukka, vaikka kovasti yritän korjata nimen Kapaksi. Käyttötarkoituksia on tarpeeksi monta. Pituus kaulurista kokovartalosukkaan ja toimii stoolana ja kaulaliinana. Aivan täydellinen neule, kun ei tiedä paleleeko vai ei ja tarvitseeko huivin vai villatakin. Yhtään paksummasta langasta en kyllä tekisi Kappaa. Liian painava ei varmasti toimisi ollenkaan näin kätevästi.

Kerrankin näytän kuvissa itseltäni, joten kehtasin laittaa sensuroimattomia näkyville. Toistakymmentä kiloa kevyempänä ja motivaatiofarkuissaan alkaa välillä näyttää itsestäkin siedettävältä. Motivaatiofarkut ovat kapealahkeiset nuorisomallia olevat Lee Cooperit, jotka eivät ole koskaan olleet oikean kokoiset. Kaksi vuotta sitten ne jäivät puoleen reiteen kiinni, eivätkä sen korkeammalle nousseet. Viime viikolla sain ne mahtumaan saapikkaan varren sisään ja olen ihan haltioissani saavutuksestani. En ole ennen mahtunut kunnolla edes saapikkaisiin.
Poseerata en osaa yhtään, mutta ehkä tästä vielä tulee jotain.