torstai 21. tammikuuta 2010

Ritariperhoshuivi

Lupasin syksyllä neuloa ystäväni äidille vaaleanpunaisen huivin. Vaaleanpunaisen sävy piti olla tarkkaan oikea ja onneksi tiesin heti mitä lankaa haluan. Vaaleanpunaisesta Hjertegarn Alpaca Silk langasta olen tehnyt huivin aiemminkin ja sen vaaleanpunaisessa on jotain sellaista herkkyyttä, jota monesta muusta vaaleanpunaisesta langasta uupuu. Olin päätökseni tehnyt ja ajattelin tehdä huonoista kokemuksistani huolimatta Swallowtail-huivin. Inhoan nyppyjä ja enkä oikein muutenkaan ole ihastunut malliin ja se uhkasi muistaakseni jäädä aika pieneksikin, mutta kuitenkin. Tein päätökseni ja meni lankakauppaan ja juuri oli joku ostanut puserolangat juuri sitä väriä ja jäin ilman. Sitten piti odottaa lisää lankaa saapuvaksi ja joidenkin toimitusvaikeuksien vuoksi en saanut lankaa ennen kuin joululomalta palattuani. Kuukausia piti odottaa, mutten pidä netistä tilaamisesta enkä oikeastaan edes harkinnut sitä, ellei kävisi niin, ettei lankaa tulisi ollenkaan, ikinä.



Mutta hyvää kannattaa odottaa. Väri on niin sopiva, etten yhtään harmittele sitä, että etten ostanut Teeteen Alpakkaa, vaikka se olisi ollut aivan vastaava. Kiittelin moneen kertaan, etten ole luvannut mitään aikataulua. Päätin samalla, etten lupaa mitään aikataulua mihinkään lupaamaani neuleeseen. Maanantaina 11. päivä sain viimein lankani ja pääsin luomaan silmukoita. Olin niin innoissani, että neuloin koko illan. Ja tiistaina Yle Teemalla alkaneen Etelästä pohjoiseen -minisarjan innoittamana kuuntelin erään lempikirjailijani, Elizabeth Gaskellin romaanin North and South Librivoxista. Aika suorastaan lentää, kun kuuntelee mukaansa tempaavaa kirjaa ja mitä jännittävämpi (tai romanttisempi *voih*) kohta, sitä nopeammin puikot suihkivat. Hämmästytin itseni ja varmasti kaikken eniten ystäväni, kun esittelin jo perjantai-iltana valmista (pääteltyä) huivia. Aika pikaisesti valmistui, vaikka itse sanonkin. Viisi (5) päivää on kyllä aika vähän pitsihuivin neulomiseen, mutta niin siinä vain kävi.


Ohje: Swallowtail Shawl (Evelyn A. Clark)
Lanka: Hjertegarn Alpaca Silk vaaleanpunainen 150 grammaa
Koko: 220 cm x 100 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot


Olin jälleen ahne ja tein kaksi ylimääräistä toista Budding Lace Repeat -kaaviosta ja se kostautui. Jouduin skippaamaan pari kerrosta lopusta ja päättelemään tavallisella tavalla joustavan päättelyn sijaan, kun lanka loppui, eikä minulla ollut mitään intoa purkaa ja tehdä nyppyjä kokonaan uudelleen tai ostaa lisää lankaa. Enkä usko, että sitä lopputuloksesta kukaan huomaa. Nyppyjen kanssa olisin menettänyt hermoni moneen kertaan, mutta onneksi minulla on Addin pitsipuikot. Ne ovat kertakaikkisen ihanat ja onneksi tilasin alkuviikolla Vuorelmalta parit lisää. Sekin matkaväsymyksestä sekaisen olon vuoksi ja en osannut stressata tilauksesta ollenkaan. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Huivi oli hyvin kaunis jo miltei valmiina ja pääteltynä, mutta kuten pitsihuivit yleensä, pingotettuna ne suorastaan puhkeavat kukkaan. Tässä tapauksessa en ole ihan varma olisiko miedompi pingotus ollut parempi. Huivista tuli reikäisempi kuin ajattelin. Nyt huivi matkaa jo viikonlopuksi onnelliselle omistajalleen. En joudu enää näkemään niitä nyppyjä, enkä usko tekeväni toista huivia samalla ohjeella. *kop* *kop*

Kuvat tuli otettua vähän viimetingassa, kun aurinko oli jo painumassa mailleen, mutta saavat luvan kelvata. Valo on niin kortilla tähän aikaan vuodesta ja aurinko tuntuu paistahan vain silloin, kun olen jossain huivin, kuvausasistentin ja kameran ulottumattomista. Mutta tänään paistoi vähän aikaa kevätaurinko ensikertaa mielestäni tänä vuonna. Kyllä se kevät sieltä tulee.



Postissa tuli tänään ihanuuksia. Sain kirjeen, silmukkamerkkejä ja Marlene-sukkaohjeen piristämään päivääni. Onneksi on ihania ihmisiä ja Ravelry, jossa heihin voi törmätä. Otan silmukkamerkeistä vielä parempia kuvia, jahka kerkiän. Yliopistolta palatessani kipaisin kaupan kautta ja Novitan Tico Tico tarttui mukaan kokeiltavaksi. Samalla löysin alekorista Finlaysonin lakanat halvalla. Nyt vihreää teetä litkimään ja lisää pukudraamaa kaamosväsymyksen karistamiseksi.

6 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Mistäs Oulun kaupasta löysit uutta Novitan lankaa? Olen jo viikon päivät aina ruokaostoksilla käyny markettien lankahyllytki läpi tuloksetta. Tiä sitte meinaanko ostaa (tuota ohutta sukkalankaa tekis mieli kokkeilla), mutta hipelöintiä taatusti voi harrastaa! ;o)

Maikki kirjoitti...

Kaunis huivi ja tosi nopeasti neulottu!

Mnuakin kiinnostaa nähdä ja kuulla kokemuksia tuosta TicoTicosta. Jos se ei ole tarpeeksi villaista niin olen ajatellut tehdä siitä jotain sisustusjuttuja...

MariL kirjoitti...

Ihana huivi!

Heidi kirjoitti...

Hehee, en saiskaan ostaa lissää. ;o)
Mutta ko olen niiiin ahkerasti nyt kutonu vanhoista langoista niin kai sitä pari kerää..? (Tämän takiahan lankavarasto ei pienentyny edellisenkään vuoden aikana juuri ollenkaan. ;o)

Violet kirjoitti...

Ihana huivi :) Osaisitko muuten sanoa Gaskell-filmatisoinneista, että ovatko BBC:n North and South tai Cranford myös katsomisen arvoisia? (Jos kaiken mittapuuna on se 6-osainen Ylpeys & ennakkoluulo).

Riikka kirjoitti...

Nätti lopputulos! Pinkki on ihanan sävyinen. Ja todella nopeaa oot tehnyt! =)

Heidin kommenttiin: Itse ostin tuota lankaa keskustan Halpa-Hallista. Oli muitakin Novitan uutuuslankoja ja halvemmat hinnat ainakin kun Raksilan Prismassa..