Hajatelmia pitsibolerosta ja tomaattikantapäästä

Minulla oli kesäkuussa kauhea hinku neuloa pitsibolero mieluiten silkistä. En kuitenkaan raaskinut ostaa BC Garnin Jaipur Silk Finoa, kun ei mallikaan ollut tiedossa, vaikka mieli teki. Sitten tarjoutui mahdollisuus ostaa ihanaa Wollmeisen 100% merinoa värissä Dunkle Kirsche ja päätin vaihtaa silkin WM:en, mutta kun sain vyyhdin hyppysiini, en raaskinut aloittaa mitään omaa sovellusta, kun se kuitenkin menisi mönkään. Helteet ja tarve pitsibolerolle menivät, mutta malli sentään löytyi. Maanantaina eksyin Altocumuluksen blogiin ja rakastuin hänen neulomaansa Siljaan. Väri on kaikkea muuta kuin minua, mutta malli on todella kaunis. Olin jo vähällä tilata Adlibriksestä kirjan, mutta onneksi pikkusisko muistutti kirjaston palveluista ja varasin Pitsit puikoille sieltä. Kirja oli noudettavissa parissa päivässä ja nyt pitäisi miettiä sitä lankaa. Korkatako WM vai ostaako sitä silkkiä? Kerin jo kaksi WM:ää turhaan tässä kuussa ja ajatus kerimisestä hiukan hirvittää. Enkä ole varma riittää WM:ssä metrit. Toisaalta kolme vyyhtiä silkkiä kirpaisee jonkin verran lompakkoa. Nyt en kyllä tarvitse enää boleroakaan, kun tulee talvi. Plääh.

Ja sitten iski kauhea hinku kokeilla uutta kantapäätä. Olen kuullut Knit Knit Cafe Podcastissä Cat Bordhin Sweet Tomato Heel -kantapäästä. Cat Bordhi on keksinyt kaikenlaista veikeää ja Knit Knit Cafen Abbyn innostus tomaattikantapäästä tarttui minuunkin. Kuvittelin, ettei ohjeeseen pääse käsiksi ostamatta tyyristä e-kirjaa(Rav link), mutta Bordhi onkin julkaissut videon Youtubessa kantapään neulomisesta. Uaaah! Pakko ... kokeilla ... tuota ... nyt ... hetiiii! Arvatkaa vaan onko missään nurkassa nyt tähän hätään pätkärääkättyä sukkalankaa, kun iskee Visio ja Inspiraatio. No eipä tietenkään. Miksi en maanantaina ostanut sitä hirvittävän kaunista lilaviolettikirjavaa Fabelia, kun olin lankakaupassa? (Kahdeksannessa kuvassa on tuolla mainittu ihanuus.) No enhän minä tarvitse pätkärääkättyä, köhöm, pätkävärjättyä sukkalankaa mihinkään, ajattelin. Niimpä niin. Nyt on sitten Herra Migrén, työväsymystä, vesisade, sieniretki, neuletapaaminen ynnä muut esteet lankakauppaan syöksymisen tiellä. Muistin senkin, että mun piti kokeilla Neulontakerho-ohjelmassa Cat Bordhin esittelemää Coriolis-sukkaohjetta, joka sekin olisi kivannäköinen pätkärääkätyssä sukkalangassa. Plääh.