Lankakauppaneulontaa

Menin lauantaipäiväksi neulomaan Lumoavaan lankaan. Lähipiirissä sellaisen mainitseminen aiheuttaa kummeksuntaa. Jotkut muut menevät kahvilaan istumaan, minä lankakauppaan. Ei siinä mitään kauhean ihmeellistä ole. Selittelin sitä asumisolosuhteilla. Voisin avautua enemmänkin soluasumisen kauheuksista, mutta taidan jättää sen nyt väliin. Lankakaupassa neulominen on oikein kivaa. Uskokaa pois. Tapasin uusia ihmisiä ja tietysti tuttuja. Sain jutella mukavien ihmisten kanssa. Ensin istuin miltei näyteikkunassa ja se tuntui hiukan kummalliselta. Pari asiakasta katsoi pitkään sellaisella "Mikä toi on?" -ilmeellä, mutten antanut sen häiritä. Ehkä heitä kiinnosti neulomani pipo tai Ponyn ruusupuupuikot. Tiedä häntä. Iltapäivällä koeajaoin uuden sohvan Raunin kanssa ja se oli oikein kiva istua ja neuloa. Suosittelen muillekin tällaista päivän vietettä. Terveisiä kaikille, jotka tapasin eilen. :)

Tällaisten kanssa tulin sieltä pois. Lähdin hakemaan Fabel printiä uuden kantapään kokeiluun. Värit ovat vähän vinksallaan, mutta aivan ihanat punalilan ja violetin sävyt on tässä värissä. Eikä ihanuus tullut kalliiksikaan, kun Drops on laskenut lankojensa hintoja ja saan toistaiseksi vielä opiskelija-alennuksen. Samaa ei voi sanoa Utunasta. Olen etsiskellyt sinistä huivilankaa pidempään. Olisin halunnut Wetterhoffin Sivillaa, mutten viitsinyt tilata summan mutikassa jotain sinistä, joka kuitenkin osoittautuisi vääräksi, sillä lahjahuivin värillä on väliä. Uhtu ei ehkä ole kaikkein ylellisimmän tuntuista, pehmeintä tai silkkisintä, mutta kotimaisuusaste on ainakin 110 prosenttia ja sellainen maksaa. Olisin halunnut hitusen paksumpaa lankaa, mutta kyllähän tämä menee, vaikka ohutlankaplääh onkin vähän päällä. Nyt pitäisi keksiä ohje. Ehkä sekin pitäisi olla kotimainen...

Päänsärky hankaloittaa neulomista. Sellainen, mikä menee kuin vettä vaan normaalisti, menee aivan päin honkia. Purin kolmesti väärin käänneltyjä palmikoita ja sitten luovutin. Vaikka kuinka yritin olla tarkkana, palmikot kääntyilivät miten saattuu. Purkuun menee edelleen, mutta pipo valmistunee äkkiä, kun pääsen vauhtiin kohtauksen jälkeen. Olin taktikoinut ja ottanut sukkapuikot mukaan ja saatoin vaihtaa tomaattisukkaan jo lankakaupassa. Silmukoiden laskemisesta ei meinannut tulla mitään, mutta 2 oikein 2 nurin -joustinneuletta teen vaikka unissani, eikä siihen säryt vaikuta. Olen yllätyynyt miten harmoninen ja tasainen väritys tässä Fabel Printissä on. On miltei väärin haukkua tätä pätkärääkätyksi. Raidatkin näyttävät kauhean tasaisilta varsinkin paljaaseen silmään. Kamera korostaa kovasti kontrastia ja sukanvarsi näyttää levottomammalta. Oikein iloinen yllätys pätkävärjätyksi langaksi.

Nyt lisää troppia ja päiväunille, jotta saan tämän keskiviikosta asti enemmän tai vähemmän kovasti vaivanneen säryn nitistettyä ja pääsen testineulonta-asioiden kimppuun ja huomenna töihin.