Ensimmäist käsinkehrätyt langat

Olen varmaan joskus ohimennen maininnut kärsiväni rukkikuumeesta. Sain tartunnan reilua viikkoa vajaat kaksi vuotta sitten. Näin ensimmäistä kertaa modernin rukin Kädentaitomessuilla ja se jäi kaihertamaan mieltä. Siinä oli sitä jotain. Kesällä 2010 ostin värttinän ja opettelin Youtube-videoiden avulle kehräämistä sillä. No se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Puristin villaa liikaa eikä siitä tullut juuri muuta kuin jännityspäänsärkykierre migreenikohtauksilla höystettynä.

Porttiin ilmoittauduin Tuulian värttinäkehruupajaan, vaikka hinta kirpaisikin, mutta se oli kyllä jopa pennin väärti. Saimme neljää sorttia villaa ja värttinät sekä tietysti opetuksen. Sunnuntai-aamu meni aivan hujauksessa, kun aloittelimme uutta harrastusta. Kehruu alkoi sujumaan, kun uskalsin lopettaa villan puristamisen ja sain äkkiä aikaan yllättävän tasapaksun säikeen valkeasta BFL-villasta. Noin 40 gramman pikkuvyyhdissä on noin 75 metriä aivan käyttökelpoista lankaa. Parissa kohdassa on isompi möykky ja ylikierteistä siansikkaraa on vain yksi nyppylä. Huikeaa ja yllättävän nopeaa.

Portin loppupuolella uskaltauduin kokeilemaan rukkeja. Sunnuntai oli jo iltapäivän puolella ja rukit uhkasivat jäädä testaamatta ujosteluni vuoksi ja sehän olisi ollut harvinaisen tyhmää. Kokeilen ensimmäiseksi kehrätä Tuulian Schacht Matchlessillä. Se oli pelottavaa ja jännittävää. En tietenkään osannut polkea ja Matchless tuntui hirvittävän raskaalta ja sen liikkeelle saaminen oli yllättävän vaikeaa. Minulla ei ole kehräämiseen näppituntumaa ja käteni olivat auttamattomasti liian hitaat. Toisin sanoen meillä ei ollenkaan synkannut, mutta sain säikeen aikaiseksi BFL-Mohair-sekoitteesta. Noin 20 gramman pikkuvyyhdissä on 16 metriä ei niin käyttökelpoista lankaa, mutta tämä onkin säilyttämisen arvoinen. Voin sitten joskus verrata, että taitoni ovat selvästi kehittyneet. Koepoljin myös muut paikalla olleet rukit, Majacraft Little Gem II, Louet Victoria ja Louet S10 ja yllätyksekseni pidin kaikkein eniten pienestä Majacraftin matkarukista. Sitä oli ihanan helppo polkea, eikä se muiden väitteistä huolimatta laukannut karkuun polkiessa. Se oli ihana.

Lietsoin siis antaumuksella rukkikuumettani. Jatkoa seuraa.

PS. Palaan kyllä siihen puikkoasiaan, jos joku siellä malttamattomana odottaa.