Merinoa ja merinobambusilkkiä

Taas valmiita kehruita. Toivottavasti lukijoitani edes vähän kiinnostaa nämä valmiit vyyhdit, sillä näitä tulee jatkossakin olemaan. Olin vähän aikaa kehräämisitäni hiljaa, kun en erityisemmin pitänyt violetin merinon kehräämisestä ja halusin sen vain loppuvan. Sellaisella asenteella ei tule hirveästi kehrättyä, mutta onneksi sitä merinoa ei ollut kovin paljon. Pikkuvyyhti on merinobambusilkkiä ja se pyörähti säikeehti rullalle yhdessä hujauksessa ja unohtui sitten rullalle niin, että jouduin hetken miettimään, että mikähän se tämmöinen harmaa säie on.

Kuitu: Merinobambusilkki Tuulialta
Väline: Majacraft Rose, 13,7:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu 43 metriä / 15 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Olisipa tätä kuitua ollut enemmän.

Saimme Tuulialta Portin värttinäkurssilla nöttösen merinobambusilkkiä hopeisen ja sinivihreän helmeilevän harmaana. Saatesanat olivat jotain, ettei kannata ihan heti seuraavaksi tätä yrittää kehrätä. Keskityin aloittelijalle paremmin sopiviin kuituihin, mutta viime kuussa kehrätä täräytin jostain hetken mielijohteesta nöttösen. Taitojen kehityttyä kuitu kehräsi melkein itse itsensä. Pidin kovasti sen liukkaudesta nahkeamman 100% merinon jälkeen se oli virkistävää. Pieni 15 gramman nöttönen loppui aivan kesken. Säikeen pitää antaa levätä ja se jotenkin unohtui rullalle joksikin viikoksi. Kerrattuani liilan merinon sattui tämä säie käteen, kun kaivoin vyyhdinpuita esiin. Päätin navajo-kerrata säikeen, sillä se on yksinäisen säikeen kohdalla yksinkertaisinta. Säikeestä tuli suloinen pikkuvyyhti hypisteltäväksi. Jotain tämäntyyppistä on saatava lisää.

Kuitu: Liila ja violetti merino Käsityökauppa Ilosta
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Kaksisäikeinen 141 metriä / 86 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Veikeä lopputulos

Tämä violetti merino on jarruttanut kehräämistäni viikkokaupalla. Päätin kokeilla onko mahdollista kehrätä kahdesta topsista yhtaikaa. Ei siinä mitään järkeä tainnut olla, mutta tulipahan testattua. Sekoitin siis toiseen säikeeseen tumman liilan joukkoon vaaleaa violettia ja toinen säie on yksiväristä liilaa. Lopputulos on kivannäköienn, mutta turhaa nyhräämistä se oli. Hetkittäin yhdistäminen onnistui hienosti, joten se ehkä on mahdollista, mutta hauskaa se ei ollut. Langasta tuli kovin epätasaista ja kertauskierrettä tuli liikaa, eikä ihan koko lanka asettunut liottamalla, mutta olkoon. Jännästi minulla on säikeessä herkästi liian vähän kierrettä, mutta kerratessa liikaa.

Älkää kysykö mitä näistä tulee. En kuulkaa yhtään tiedä. Minä vain kehrään kehräämisen ilosta.

Lankalauantain ostokset

Minun ei pitänut mennä lankakauppaan eikä ostaa lankaa, mutta tarjouksia en voi vastustaa. Olen pantannut suunnittelemiani lankaostoksia, mikä osoittautui hyvinkin kannattavaksi. Lankalauantain kunniaksi Lumoavassa langassa sai kaikista normaalihintaisista langoista 15 prosenttia alennusta. Tiesin ostavani langat jossain vaiheessa, niin miksikäs ei nyt, kun saan alennusta niistä. Eikö lankalauantaina kuulukin ostaa lankaa?

Violetti Cotton Bamboo halusi koukutuksi tiskirätiksi. Miten yllättävää. Koukkuamista varten ostin myös 40 cm KnitPron kaapelin. Allinon ostin mallitilkkuilua varten. Eräst tietty pellavapaita puhuttelee minua kovasti, mutta en ole varma olisiko sen neulominen järkevää, joten kokeilen Allinoa, jolla luulen pääseväni sopivaan lopputulokseen. Dropsin Baby Alpaca Silk on Stephen Westin Spectraa varten. Noron Silk Garden Socks on odottanut kaveria pidempään ja kiitos hyvän värisilmän omaavan ystävän, löytyi sopiva kaveri.

Ainoaksi heräteostokseksi jäi BC Garnin Soft Silk. Mielessäni on siinnellyt viime kesästä lähtien silkkihihatin ja luulen, että Soft Silk sopisi ajatukseeni parhaiten, mutta mallia en ole vielä päättänyt. Yksi on mielessä, mutta en tiedä sopiiko se tähän. Ebn ole varma, miten rouhea Soft Silk toimii pitsikuvion kanss. Tiheyskin on vähän sinnepäin. Täytyy malttitilkkuilla ja tutkailla. Nämä ovat jo toiset langat hihattimeen, mutta yhtään ei ole vielä valmistunut.

Pitsivaihteen löytämisen riemusta

Kertailtuani parit langat aloitin ihan uuden kehruuprojektin. Tuulia on kysellyt, olenko jo kehrännyt häneltä ostamani ihanuudet ja olen joutunut myöntämään, etten ole raaskinut. Se on hieman noloa. Olen pääasiassa kehrännyt niitä villoja, joihin olen vähiten kiintynyt ja se on väärä asenne. Kaikki lanka on hyvästä ja elämä on liian lyhyt ikävien kuitujen kehräämiseen. Enkä ole vielä yhtään kuitua pilannut, joten miksikäs en kehräisin jotain oikein ihanaa.

Päätin ottaa rullalleni ihanaa Tuulian värjäämää BFL-silkkisekoitetta, jonka ostin Portissa vähän niin kuin matkamuistoksi, enkä kuvitellut kehrääväni sitä lähiaikoina. En tosin Portissa ajatellut myöskään, että tilaisin rukin lähiaikoina, mutta kuinka ollakaan viikkoa myöhemmin oli Ruusu tilauksessa. BFL-silkki on niin ihanaa, että kehrää melkein itse itsensä ja mikä parasta. Taisin löytää pitsivaihteen. Nyt tulee ohuempaa säiettä kuin koskaan. Silkkikuidut ovat niin pitkiä, että säie pysyy koossa melkein hengettömän ohuena. Huikeaa. Se tunne, kun kuidut liukuvat kämmenellä, yllättävän kaukana kierteestä ja kukittavat hiukan. Se se vasta on jotain. Lyhytkuituisen merinon jälkeen silkkisekoite on aivan ihanaa. Olen eilisestä lähtien kehrännyt aivan maanisesti. Ihanaa vastapainoa tietoteknisille ongelmilleni. Blue Screen of Doom vaivasi konettani koko eilispäivän. En ole eläessäni nähnyt sinistä ruutua niin montaa kertaa, mutta onneksi se asia korjaantui ja osumaa ottaneet ohjelmat on nyt uudelleen asennettu.

Se on niin kaunista. Ensimmäinen puolikas topsista on jo säikeeksi kehrättynä. Kehrään puolet säikeestä yhdelle rullalle ja toisen puolen toiselle ja kerratessa teen jäljelle jääneestä säikeestä andean plying -tyyppisellä ratkaisulla viimeisen pätkän lankaan, jotta saan joka metrin talteen. Toivon, että tästä tule pitsihuivilankaa johonkin ihanaan huiviin. Pitää vain malttaa odottaa ennen kuin pääsen esittelemään itse kehräämästäni pitsilangasta neulottua huivia. Hihii.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikillel lukijoilleni!

Siniturkoosia käsinkehrättyä merinoa

Vihdoinkin päsen taas esittelemään käsinkehrättyä lankaa. Tälläkin kertaa merinoa. Ostin edesmenneestä lankakauppa Lankaluolasta sinikirjavan merinotopsin joskus ennen kuin hankin rukin. Epäilen, että tämä merino on alun perin World of Woolista kotoisin, sillä siellä on ihan samannäköinen tuote ja näitä on ollut Ilossakin myynnissä. 

Kuitu: Sinikirjava merinotopsi Lankaluolasta ja sininen merino Käsityökauppa Ilosta
Väline: Majacraft Rose, 18:1 välityksellä
Lanka: Kaksisäikeinen 410 metriä / 120 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Hieman liikaa kierrettä, mutta muuten oikein kiva lanka. 

Kuitu oli mukavaa kehrättävää. En erityisemmin välittänyt siitä miten kapeiksi raidoiksi väri on topsiin jakautunut, mutta sain kivasti tasaisen kirjavaa aikaan. Sinikirjavan letin lisäksi laitoin mukaan 20 grammaa Ilosta ostamaani yksiväristä sinistä merinoa, jonka ostin messuilta liilojen nöttösten kanssa. Muuten sain yksivärisen kivasti uppoamaan lankaa, mutta yhteen kohtaan sattui ikävästi molempiin säikeisiin yhtaikaa samaa yksiväristä, mutta toivottavasti se ei hyppää neulepinnasta silmään. Lanka muuten on kirjavaa ja pääasiassa säikeet ovat eri värisiä melkein koko matkan. En vielä tiedä mitä tästä tulee, mutta varmaan jonkun yksivärisen sukkalangan kanssa tästä tulee jotain raidallista. Ei ehkä Daybreakiä, mutta jotain sen tyyppistä varmaan.

Hyvää palmusunnuntaita

Olen kärsinyt viime aikoina startiitista ja aloitellut uusia projekteja vähän turhan innokkaasti. Toivottavasti saan jotain pian valmiiksi, ettei projektien määrä leviä käsiin ihan totaalisesti.

Puikoillani on ihan ihka ensimmäiset sormikkaat. Ja minun pitit tietysti aloittaa vaikeimmasta päästä. Julia Mueller aka. Laris on sormikasmaailman Cookie A. ja Cat Bordhi. Ostin kolme hänen ohjeistaan, kun hänellä viimeksi oli kolme kahden hinnalla tarjous. Iski joku Sulo Vilén -kohtaus. Hänen mallinsa ovat mahtavia ja tämä Lady Sunshine -niminen malli aloitetaan luomalla 6 silmukkaa peukalon päähän. Ei, tämä ei ole aprillipila, vaikka aprillipäivä onkin. Purettuani peukalokiilan muutamaan kertaan olen miettinyt olisiko pitänyt kuitenkin aloittaa perinteisemmistä malleista. Lankana on ihanaa Cascade yarnsin Heritagea vadelmanpunaisena.

Dropsin Lace on odotellut toista vuotta puikoille pääsemistä, mutta loin silmukat viime viikolla, kun hoksasin, että haluan tehdä siitä juuri Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border -huivin kirjasta Victorian Lace Today. Malli on siitä ihana, että reuna neulotaan keskipaneelin kanssa yhtaikaa eikä tässä joudu ompelemaan tai neulomaan erillisiä reunoja. Lace on vielä ihanampaa neulottavaa kuin kuvittelin. Lupaava alku tyssähti virheeseen, mutta kyllä tästä vielä noustaan. Huivin reunakuvio on aitoa pitsiä eli kuviota neulotaan myös nurjalla puolella. Keskipaneeli on tavallista pitsiä ja saan onneksi suurimman osan nurjista kerroksista neuloa nurin.

Kolmas uusimmista projekteistani on Hemlock Ring Blanket. Pieni torkku peitto on tarkoitus neuloa puolukanpunaisesta seiskaveikasta. Olen päättänyt tuhota kammolangan lankavarastostani ja ajattelin, että sievä pikkupeitto voisi olla hyvä projekti. Etusormeni ei vaan pidä seiskaveikan neulomisesta. Langanohjaimessa on suneinen rantu, joka on tällä menolla vereslihalla. Täytynee pyörähtää apteekissa hakemassa jotain sopivaa ihoteippiä. Alunperin langasta piti tulla palmikkoliivi, mutta tajusin onneksi, etten moista palmikkohaarniskaa tai luotiliiviä tarvitse. Onneksi ortin KnitPron irtopääpuikot ja nyt minulla on tarpeeksi suuret puikot tähän ja voin vaikka lisätä lopussa kaapeleita, että silmukan mahtuvat puikolle.

-----------------------

Maaliskuun langankulutukseksi muodostui 600 grammaa ja hieman yli kaksi kilometriä. Jännästi pääsen kuukausi toisensa jälkeen aina enemmän tai vähemmän samoihin lukemiin. Nyt sain vähän enemmän kulutettua grammoja, mutta metrit eivät lisääntyneet. Neulon huikean tasaisesti noin 2 kilometriä kuussa mikäli en telo käpäliäni tai muusta syystä kykene neulomaan. Lisäksi hävitin myymällä 350 grammaa lankaa ja ostin 650 grammaa lankaa joten sain lankavaraston pienenemään 300 grammalla. Koko alkuvuoden lankatase sen sijaan on 700 grammaa plussan puolella. Huono hetki himoita villapaitalankoja.

PS. Mitään aprillipilaa ei ole eikä tule, sillä en ole pilojen ystävä.

In and Out Socks

Neulonnan ja purkamisen suhde oli lopulta sen verran hyvällä mallilla, että In and Out -sukat valmistuivat. Ohje on taattua Cookie A. -laatua ja pidin siitä kovasti. Hölmöilin vain omiani, sillä minulla ei ollut intoa seurata orjallisesti kaavioita rivi riviltä ja ruutu ruudulta. Kuvio on looginen ja jos parilla rivillä olisi seurannut kaaviota tarkemmin, olisin selvinnyt paljon vähemmällä purkamisella. Minulla on jonkinlainen pitsiplääh ollut päällä muutaman kuukauden ja olen nauttinut yksinkertaisimmista projekteista, mutta nyt tuntuu siltä, että pitsiä on taas kiva neuloa.

Olin hieman yllättynyt kuvion vaihettumisesta kantalappuun, sillä se tuntui alkavan hurjan aikaisin, mutta loppujen lopuksi se näyttää oikein kivalta. Harmi, ettei kirjaan ole valittu yhtään kuvaa, jossa kantalappu olisi näkynyt selkeästi. Kirjan kuvien siniset sukat ovat hiukan liian tummat esittääkseen kuviota parhaimmalla tavalla. Lisäksi kuvion vaihettuminen joustinneuleeksi on jotenkin viehättävä. Tämän mallin voisi toteuttaa toistekin, mikä on harvinaista sukkaohjeiden kohdalla. Yleensä se, että saan toisenkin sukan tehtyä on hyvä saavutus. Saati sitten, että haluaisin tehdä vielä kolmannen ja neljännenkin samanlaisen. Onneksi sukkaohjeita on niin paljon, etten joudu toteuttamaan samoja ohjeita useaan kertaan.

Projekti: In and Out Socks (Ravelry)
Ohje:  In and Out by Cookie A (Knit. Sock. Love.)
Koko: 36
Lanka: Sininen Schoeller+Stahl Fortissima Alpaka
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kehtaako näitä antaa lahjaksi?

Schoeller+Stahl Fortissima Alpaka näyttää kerällä kivalta, mutta neulottuna värjääntymättömät haituvat ja alpakan peitinkarvat saavat pinnan näyttämään epämääräiseltä. Peitinkarvat pystyn nyppimään pois, mutta jäjelle jää vielä muuta epämääräistä höytylää. Lanka ei ole tasaisesti värjättyä ja pinta on kyllä toisaalta elävä ja sukanpingottimella sukka näyttää hyvältä. Käsissä lanka tuntuu hyvin miellyttävältä, sileältä ja jotenkin puuvillaiselta. Valitsin langan alpakan vuoksi. Ajattelin että neljänes alpakkaa merinovillan ja nylonvahvikkeen lisänä lämmittäisi mukavasti vilukissaa. Onneksi ehdin miettimään asiaa vielä.