Ikuisuusprojekti viimein pois värttinältä

Hankin kolme vuotta sitten värttinän ja parin pienen kehruuprojektin jälkeen aloitin ihan kokonaisen topsin. Nyt se on valmis. Ilmeisesti vuodet rukkikehruun parissa loi hyvän näppituntuman ja värttinöinti alkoi sujua. Ensimmäiseen säikeeseen meni pari vuotta, mutta kaksi muuta kehräsin reilussa viikossa. Yksi säe on kahta muuta hieman paksumpi, joten mitenkään hirmu tasaista tämä ei ole. Se menee tietysti opettelun piikkiin.

Kuitu on ihan tavallista World of Woolin merinoa. Tässä Northern Lights -sarjan värissä Heavenly on neljää väriä: fuchsia, lavender, amethyst ja heather. Ne ovat ohuina soiroina koko topsin pituudelta rinnakkain. En jakanut topsia, vaan pyrin kehräämään topsin päästä mahdollisimman tasaväristä säettä. En vaan muista miksi. Siihen oli varmasti joku syy, mutta kolmen vuoden jälkeen en enää muista, mikä se ajatus silloin oli. Jos olisin jakanut topsia pitkittäin, olisin voinut kehrätä vähän kirjavampaa lankaa.

Kuitu: World of Wool Merino-topsi värissä Heavenly
Väline: Schacht Hi-Lo -värttinä 31,2 gramma
Lanka: kolmisäikeinen 277 metriä / 100 grammaa 15WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompa ohutta ja tiivistä.

Kertaaminen ei meinannut sujua mitenkään. Säikeet menivät sotkuun herkästi ja metrejä vaan riitti ja riitti. Loppuvaiheessa meinasi usko loppua. Välillä tuntui, että käsissä on pelkkiä peukaloita ja säikeet olivat ihan solmussa. Toivoin monta kertaa, että olisin kerrannut rukilla. Kertaaminen on vaikeaa, kun siihen ei ole kunnollista näppituntumaa. Lisää harjoitusta siis ohjelmassa.

Värttinöitä

Mitä kehrääjä tekee, kun rukkiluku on ainakin väliaikaisesti täynnä? No hankkii lähipiirinsä kauhuksi tietenkin värttinöitä. Ensimmäinen värttinäni koki kurjan kohtalon ja toiseen värttinääni en koskenut ainakaan kahteen vuoteen, mutta lopulta muutama viikko sitten päätin saada sen kolme vuotta sitten aloittamani värttinäkehruuprojektini valmiiksi. Ensimmäistä kertaa se nimittäin sujui. Lopulta värttinäkehruu jotenkin "klikkasi" ja tuntu kivalta. Yllä olevassa kuvassa ovat yhtä lukuun ottamatta tämän hetkiset värttinäni. Oikealla Schacht Hi-Lo -värttinä, jolta kerin juuri valmiin langan vyyhdille. Värttinä painaa 1,1 unssia eli 31,2 grammaa. Sen kolme vuotta sitten aloitetun langan sain siis lopulta valmiiksi. Keskellä on Majacraft Turkish Spindle Set. Turkkilaisessa värttinässä on poikkipuut ja Majacraftin värttinä on siitä erikoinen, että siinä on kolmet poikkipuut, joilla värttinän painoa voi muuttaa. Schacht Hi-Lo on hybridi, joka toimii sekä ylä- että alapainoisena värttinänä. En ole vielä oppinut kehräämään alapainoisena, mutta kai sekin kohta luonnistuu. Alimpana on Trindle-värttinäni.

Ensin tuli siis uusi turkkilainen värttinä Saksasta. Tämä värttinä on setti, jossa on 30 gramman, 20 gramman ja 15 gramman poikkipuut, joten se on monipuolinen värttinä. Puu on hyvin kevyttä ja pyörii kivasti. Kokeilin eri painot Wollinchenista saamillani näytteillä ja paino muuttaa värttinän pyörimistä ja "luonnetta" todella paljon. Otin World of Woolin jämäkuitupussista kahta pinkkiä villaa ja kehrään kolmisäikeisen pikkuvyyhdin. Turkkilainen on siitä kätevä, ettei säiettä tarvitse keriä karalta, vaan se kierretään poikkipuiden ympärille niin, että se muodostaa suoraan pienen kerän, jonka saa poikkipuut irrottamalla suoraan käyttöön. Se juoksee sekä sisältä että päältä, joten langan voi kerrata suoraan siitä kaksisäikeiseksi. Ihanan kätevää.

Toiseksi viimeisin saapunut värttinäni on Trindle. Tilasin Purpleheart-puisen karan ja violetit Picasso-lasihelmet kehräksi. Kara painaa 6 grammaa ja helmet 12 grammaa, joten värttinä on hurjan kevyt 18 grammaa. Lasihelmet ovat karaan verrattuna painavat ja värttinä tuntuu jännältä kehrätessä. Tällä on aivan eri tavalla inertiaa kuin muilla värttinöilläni.

Miksi sitten kehrätä värttinällä, kun omistaa rukin? Tai siis kolme minun tapauksessani. No se on kehruukokemuksena erilainen. Värttinällä saan kehrättyä paljon ohuempaa lankaa kuin rukilla, mutta se johtunee taidoistani. Toisaalta värttinät ovat hifistely- ja keräilytavaraa ja monet ovat tavattoman kauniita. Sellaisia käsin sorvattuja kaunottaria tietysti himoitsen.

Lopuksi neulekuva(!) Todistettavasti olen siis neulonut. Puikoilla on Acer Cardigan by Amy Christoffers jesarista eli Cascade Yarnsin 220 Woolista. Väri on aivan mahtava magenta. Neule etenee hurjaa vauhtia. Valmistunee sopivasti kesäksi. xD

Ihan kuin olisin nähnyt tämän ennenkin

Mihin se helmikuu karkasi? Kevät tulee niin kauheaa vauhtia, että hirvittää. Juurihan tämä pitkä ja pimeä talvi alkoi!?! Huomioni taisi olla liiaksi Falunin tapahtumissa, kun puoli kuuta meni yhdessä hujauksessa. Seuraavaksi tietenkin huomio siirtyy Kontiolahdelle, mutta nyt niitä kehruita.

Minun kai täytyy myöntää itselleni, että minulla on kehruublogi ennemmin kuin neuleblogi. Kehrään paljon enemmän kuin neulon. Neuleinto on ollut niin totaalisen kateissa, ettei se ole mikään ihme, ettei ole mitään blogaamista neulomisesta. Nyt olen tosin neulomassa isoa huivia ja villatakkia, joten jossain vaiheessa lienee jotain neulottuakin tulossa kehruujuttujen lomaan.

Manx Loaghtan on Man-saaren lammasrotu ja sen nimi kuulemma tarkoittaa Man-saaren hiirenruskeaa. Minusta se kuvaa hienosti Manxin väriä. Juuri tuollaisia ruskeita olen loukuissa nähnyt. Tämän rotuiset lampaat ovat harvinaisia ja todella villinnäköisiä nelisarvisia keltasilmäisiä otuksia. In Sheep's Clothing -kirja kertoo, että Manxilla voi olla jopa kuusi sarvea. Ihanaa, että tällainen alkukantainen rotu on saatu pelastettua sukupuutolta, joka sitä viime vuosisadalla uhkasi. Pienet ja heikommin tuottavat maatiaislammasrodut helposti syrjäyttää jokin tehokkaaksi tuotantoeläimeksi jalostettu rotu.

Kuitu: World of Wool Manx Loaghtan -topsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 129 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompa kiva kuitu. Lisää tätä!

Kehräsin Auralla yhden säikeen ja ketjukertasin siitä langan. Villa oli oikein miellyttävän pehmeää ja hyvän tuntuista. Uskoisin kehrääväni tätä toistekin, vaikka kannatuksen vuoksi. Onneksi näitä luonnonvärisiä eri rotujavilloja ei enää ole montaa jäljellä. Minua on alkanut kyllästyttää harmaat ja ruskeat. Olen aina ollut värien perään, mutta WoW:n edulliset luonnonväriset villat houkuttelivat kokeilemaan rotuja, joita ei ole juurikaan värjättyinä tarjolla. Värjätyissä on paljon merinoa ja bfl:ä, mutta vähänlaisesti muuta. Pitäisi vähitellen aloittaa se peittoprojekti näistä luonnonvärisistä, että saan nämä pois joskus vielä lankavarastostanikin.

Toinen vyyhti on tylsästi Corriedalea. Tästä topsista en pitänyt. Aiemmat ovat olleet mukavia kehrätä, mutta tämä jotenkin pölisi ja myttääntyi vasemmassa kädessä niin, että sain sitä oikoa monta kertaa. En tiedä keskityinkö liikaa uuden rukkini Auran säätöjen hakemiseen. Mitähän tästä nyt sanoisi. Samaa huttua kuin aiemmatkin ketjukerratut luonnonväriset paksut harjoituslangat. Harjoittelin siis tarkoituksella paksun langan tekemistä.

Kuitu: World of Wool harmaa Corriedale-topsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 121 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Plääh.

Fraktaalikokeilua

Tulipa sinisiä kuvia, mutta olkoon. Syytän pilvisen talvipäivän sinistä valoa. Kokeilin taas fraktaalia tapaa jakaa topsi, vaikka hiukan hirvitti. Topsissa oli sinisten sävyjen lisäksi liilaa, vaaleanpunaista, turkoosia ja vedenvihreää. Jaoin topsin ensin pitkittäin kolmeen osaan. Olin todella taitava ainakin omasta mielestäni. Saatoin suoraan käyttää ensimmäistä jakoa säikeisiin, sillä ne painoivat 40, 42 ja 44 grammaa. Ensimmäisen osan jaoin vielä kolmeen osaan pitkittäin. Ne kehräsin peräkkäin sinisestä päästä liilaan päähän. Toisenkin jaoin kolmeen osaan, mutta kehräsin ne liilasta siniseen päähän, sinisestä liilaan ja liilasta siniseen. Kolmannen osan jaoin vain kahteen osaan, sillä se ei jakautunut luontevasti kolmeen osaan. Molemmat kuudesosat kehräsin liilasta siniseen päähän. Näin värit sekoittuivat melko tasaisesti.

Kuitu: Lanitium ex Machina shetland-topsi värissä Alien Nation
Väline: Majacraft Aura 8,7 :1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 357 metriä / 123 grammaa 16WPI (Ravelry)
Fiilis: Tulipa siitä lähes tasasininen

Kehräsin siis kolme säiettä ja yritin sotkea värit mahdollisimman hyvin. Shettis kehräytyi hyvin, mutta tuntui jotenkin karheammalta kuin aiemmin kokeilemani. Kaikki lampaat eivät tietenkään ole samanlaisia rodusta huolimatta. Villaan vaikuttavat elinolot ja sää ja varmaan tähtien asennotkin. Fiilikseen varmasti vaikutti myös se, että kehräsin samoihin aikoihin merinoa ja manx loaghtania. Pehmeiden villojen kanssa vuoroteltuna lähes mikä tahansa voi tuntua pässinpökkimältä.

 Olin kertausvaiheessa hieman kauhuissani lopputuloksesta. Lanka näytti kovin kirjava. Tuijotin lähinnä värejä ja epähuomiossa kertauskierre jäi liian vähäiseksi. Epäilen tosin, että lanka menetti kylvyssä enemmän kierrettä kuin langat yleensä, sillä ensimmäisen kylvyn jälkeen kierrettä oli aivan luvattoman vähän. Onneksi kierrettä voi lisätä jälkikäteen polkemalla langan uudelleen rukilla rullalle. Viritin siis kerinlehdet esille ja pyöräytin vyyhdin rullalle. Toisella yrittämällä tuli kierrettä juuri sopivasti.

Tästä siis lähdettiin. Tässä värit ovat lähempänä totuutta. Topsi ei ollut ihan niin pehmeää kuin se shetlanninvilla, josta minulla on kokemusta. Se on tietysti nettishoppailun huono puoli, mutta vaihtoehtoja netistä ostamiselle ei juuri ole. Onneksi lanka pehmeni hieman Eucalan-kylvyssä. Ihan kaulaa vasten käytettävää neuletta en tästä tee, mutta muuten tämä varmasti menee käytössä.

Laittaisin mielelläni paljon kuvia eri vaiheista, mutta se ei liene blogissa järkevää.  Olenkin pommittanut Instagrami-tiliäni kuvilla useista eri vaiheista. Innostuin lisäilemään kuvia, kun huomasin, että uude(hko)n puhelimeni kamera on itseasiassa melko hyvä.

Uudella rukilla kehräiltyjä

Hehkutin vuoden vaihteessa uutta rukkia enkä sitten maininnut siitä mitään. Joku varmaan huomasikin. No se ei mennyt ihan niin hyvin kuin kuvittelin. Rukista oli matkalla hajonnut yksi osa, eikä kehrääminen onnistunut kivuttomasti. Kun valmistaja palasi kesälomaltaan niin sain onneksi uuden osan ja pääsin toden teolla testaamaan uutta lemmikkiäni. Majacraftin Aura on tuntumaltaan aivan erilainen rukki kuin Rose tai Little Gem, joten opettelemista oli. Vetosysteemi ei ole lyhtyveto, johon olen tottunut, vaan eräänlainen hybridituplaveto. Aloitimme lähinnä köydenvedolla, jota suomenlammas ei kestänyt, vaan kuituparat ratkesivat aivan katki poikki, kun rukki veti yhteen suuntaan ja minä toiseen. Emme aluksi tulleet ollenkaan toimeen keskenämme, mutta nyt olen saanut säädöt kohdalleen. En missään tapauksessa tarkoita, että rukki olisi huono. Vikaa oli lähinnä kehrääjässä. Halusin hitaan rukin ja osata kehrätä myös kuohkeaa paksua lankaa. Rullat ovat ihanan isoja ja niille mahtuu paljon lankaa.

Kuitu: World of Wool valkoinen suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 137 metriä / 100 grammaa 7WPI (Ravelry)
Fiilis: Miten tämä on näin tiivistä?

Luulin, että tästä ihan ensimmäisesta säikeestä ei tulisi lankaa olenkaan, mutta kolmisäikeisyys antaa hyvin paljon anteeksi. Olin ällistynyt miten hyvältä tämä lanka lopulta näyttää. Odotin aivan taidelangalta näyttävää tuotosta. Tätä kehrätessä tuntui siltä, etten osaa yhtään mitään ja lähetän rukin takaisin jälleenmyyjälle. Onneksi olen sisukas ja ylitin ongelmat. Langasta tuli kauhean tiivis. En muista moista saaneeni ennen aikaiseksi.

Kuitu: World of Wool tummanruskea Corriedale-topsi
Väline: Majacraft Aura 4,1 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 62 metriä / 50 grammaa 8WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompahan tehty

Myttyyn menneestä värttinäkehruusta jäi kuljeksimaan puoli topsia Corriedalea. Hurautin sen säikeeksi rullalle. Noin 50 grammaa on Auran jumborullalla aivan onnettoman vähän. Pitäisi varmaan aloittaa joku isompi projekti jotta pääsisin hyödyntämään mahdollisuutta tehdä jumbovyyhtejä. Muutamaa villaa minulla onkin yli puoli kiloa. En ole vain saanut aikaiseksi aloittaa isompaa projektia. Ehkä tämän kamalan räkätaudin helpotettua suunnittelen mitä kainuunharmasherkuistani haluan kehrätä.

Kuitu: World of Wool vaaleanruskea BFL-topsi
Väline: Majacraft Aura 4,1 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 130 metriä / 100 grammaa 7WPI (Ravelry)
Fiilis: Miltei höttöä!

Lopulta alkoi tuntumaan siltä, että osaan sittenkin kehrätä. Rosella voi toki valita hitaan vaihteen ja polkea hitaasti päästäkseen paksuun lankaan, kun jarru on kireällä, mutta minusta se ei ole miellyttävä tapa kehrätä. Toisenlaisen vetosysteemin vuoksi paksun ja vähäkierteisen langan kehrääminen onnistuu minusta kivemmin. Rose on parhaimmillaan ohuiden lankojen kehräämisessä. Molemmat ovat erittäin monipuolisia rukkeja ja lisäosilla kaikki erilaiset langat ovat täysin mahdollisia, mutta toinen on parempi eri asioissa kuin toinen.

Olen pitkään harkinnut ja suunnitellut peittoprojektia luonnonvärisistä kehruistani. Suuressa suunnnitelmassani on ylittämättömiä ongelmia ja tuntuu siltä, että taidan joutua tyytymään tavalliseen mitered square -peittoon, vaikka tähän sock yarn blanketiin. En muista yhtään mitä sen tekniikan nimi mahtaa olla suomeksi. Koukkuaminen olisi kivaa ja harkitsin sitä viime vuonna, mutta lankani ovat kovin paksuja koukuttavaksi. Lopputulos olisi kauhean paksu. Plääh. Haluaisin, että peitto olisi heti kohta valmis, mutten ole vielä aloittanutkaan.

Toiset koukutut lapaset

Lapasten koukkuaminen oli niin mukavaa, että tein toisetkin. Tällä kertaa valitsin langaksi Teeteen Pallaksen, josta on yritetty neuloa minulle kirjoneulelapasia ilman mainittavaa menestystä. En jostain syystä pidä lapasten neulomisesta ja niitä valmistuu valitettavan harvoin. Lapasten koukkuaminen on jotenkin kivempaa kuin neulominen. Olen siis edelleen koukussa koukkuamiseen. Itseasiassa sorruin tilaamaan Titityystä KnitPron kaksipäiset virkkuukoukut, sillä epäilin, että koukkupäistä yhdistetty koukku ei tee hyvää hartioilleni. Terveys, mikä ihana syy tyhlata kunnon välineisiin. :) Titityystä on kotiutunut viimeaikoina muutakin, mm. SweetGeorgiaa ja aivan ihana puikkomitta. Hupsista.

Projekti: Koukutut lapaset kiilapeukalolla II (Ravelry)
Ohje: Koukutut lapaset kiilapeukalolla by Minna Metsänen (Novita lapaslehti 2014)
Koko: 40 silmukkaa
Lanka: Teetee Pallas   
Värit: 001 punainen ja 008 violetti
Menekki: 50 g molempia värejä
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm koukkuamiskoukkupää
            KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Muokkasin hieman ohjetta. Ohje on muistaakseni Novitan Seiskaveikkalangalle, joten Pallas oli liian ohutta ja toisaalta halusi hiukan suuremmat lapaset, joten aloitin 40 silmukalla ja muokkasin ohjetta omille luvuilleni sopivaksi. Juuri ennen kuin aloitin peukalokiilan, tein kaksi kerrosta eräänlaista nurjaa silmukkaa koukkaamalla silmukat takapuolelta etupuolen sijaan. Sen opin Craftsy-kurssilla syksyllä. Sen jälkeen vaihdoin lankojen koukkuamisjärjestystä, jotta ranne näyttäisi erilaiselta kuin muu lapanen. Lopputulos on mieleinen ja sopii täydellisesti yhteen sekä violettien että kirkkaanpunaisten asusteideni kanssa.