Portti 2011

Portti 2011 sulkeutui sunnuntaina illan edellä. Se oli kuin toisesta ulottuvuudesta, mahdollisimman kaukana arjen murheista. Aika siellä meni huikealla vauhdilla ja se kaikki oli ohi aivan liian äkkiä, enkä mitenkään pysty lukijoilleni välittämään sitä kaikkea, mutta pienen kurkistuksen voin antaa.

Etukäteen moni kysyi minulta, että ollaanko siellä hiljaa. Hiljaista ei kyllä ollut, vaan kaikkea muuta, mitä nyt voi odottaakkin, kun melkein neljäkymmentä naista saapuu samaan tilaan neulomaan, kehräämään ja jakamaan kokemuksensa neulomisen saralta. Minua jännitti aivan tolkuttomasti, enkä oikein osannut ängetä itseäni ventovieraiden ihmisten seuraan, mikä tietysti oli iso virhe. Vietin aivan liikaa aikaa tutumpien ihmisten seurassa. Seurasin varsinkin kehräämistä hyvin läheltä ihailevin silmin. Onneksi sentään tutustuin muutamaan ihan uuteen ihmiseen.

Tarjolla oli lankaa aivan liikaa sekä myynitosastolla, että kirppispöydissä. Mieleni olisi tehnyt Manosin silkkivillaa, mutten kuitenkaan raaski neuloa mitään niin ihanasta langasta, joten en niihin sitten sortunut. Ihanuuksia olivat paikalle tuoneet Lumoava lanka, Käsityökauppa Ilo, Lennun paja ja Louhittaren luola. Lisäksi kirppispöytä notkui lankapusseja ja joukossa oli ihanuuksia Wollmeisesta lähtien, mutten raaskinut paljon mitään ostaa, kun rahat melkein kaikki tuolla ylhäällä. Lahjoituspöydästä en onneksi ottanut mitään. Kilon verran kamalimpia lankojani lähti uusiin koteihin ja siitä olen erityisen tyytyväinen.

Puitteet olivat mahtavat ja ruoka järjettömän hyvää. Emme ihan kehdanneet mennä mankumaan reseptejä keittiöstä, mutta mieli teki. Varsinkin salaatit olivat herkullisia, mutta ei muussakaan tarjonnassa ollut valittamista. Ainoastaan ylimmän kuvan suuren tilan keskeneräinen lattia vähän harmitti. Jouduimme olemaan paljon kengät jalassa, vaikka sukkateemaan liittyen olisi ollut mahtavaa sipsuttaa hienoissa villasukissa. Nukkua en juuri malttanut, vaikkei majoitustiloissakaan ollut mitään vikaa. Olin niin täpinöissäni, etten saanut oikein unta ja aamulla meinasin pompata ennen seitsemää ylös. Seuraavan kerran menen viimeisten joukossa nukkumaan, kun en kuitenkaan nukahdan järkevään aikaan. Normaalit rauhoittumisrutiinit jäävät väkisin välistä ja nukkumaan meno ei sitten luonnostu.

Reissu oli joka pennin väärti ja seuraavalla kerralla en harkitse hetkeäkään lähtemistä. Niitä rahoja en laske, sillä sain kyllä niille vastinetta. Jos vain olen edelleen kohtuullisella etäisyydellä Utajärvestä seuraavan kerran, niin olen ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa.

Suunnaton kiitos portinvartijoille!