keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sinistä

Aikani Bloggerin kanssa rissattuni sain kuin sainkin taas kuvia blogipostaukseen. En erityisemmin välitä Bloggerin päivityksistä, jotka yleensä johtavat enemmän tai vähemmän toimimattomiin ominaisuuksi. Elämä on ja jos se ei ole rikki, älä yritä korjata sitä. Huoh.


Puikoillani on kolmet siniset sukat. Perussukkia en kuvannut, mutta kaksi muuta paria ovat sentään mielenkiintoisia. Ai kenen ei pitänyt enää vaivata lukijoitaan perussukilla? No kuulkaa en tiedä. Joku semmoinen kai joskus oli. Molempien sukkaparien etenemistä kuvaa parhaiten neuloen ja purkaen. Sitä se tuntuu olevan. Molemmissa on enemmän tai vähemmän yksinkertaisia toistuvia elementtejä, jotka ovat kaikkein petollisimpia mahdollisia kuvioita. Tuokin Pucker-sukan varsi pitää taas puoliksi purkaa, kun kuvio on mennyt edellisen purkamisen takia vinksalleen, kun joku ei laskenut silmukoita tarkalleen vaan kohdisti edellisen rivin avulla kuvion uudelleen ja sehän on nyt sitten vinksallaan. Sukan varsi on ollut häpeämässä useampaan otteeseen. Kuvittelen oppineeni kuvion ulkoa ja sitten mokaan ja huomaan asianlaidan vasta seuraavassa kuvion toistossa. Enkä ilmeisesti opi erehdyksistäni mitään. Onneksi sentään valekirjoneule sujuu ja pitää mielenkiintoa yllä.


In and Out -sukka kärsii samantapaisesta ongelmasta. Kuvio on looginen ja jokaista riviä ei tarvitse kaaviosta tuijottaa, mutta kun tekee pienen virheen, se kertautuu moninkertaiseksi. Purkamisen ja neulomisen suhde on onneksi paremmalla tolalla ja nyt lepuutan hermojani kantapäällä. Onneksi sen jälkeen kuvio yksinkertaistuu ja kuvittelen oppineeni ensimmäisestä sukasta välttämään suurimmat sudenkuopat. Toinen ongelma on lanka. Fortissima Socka Alpaca on neulottuna kovin suttuisennäköinen. Langassa on alpakan peitikarvoja mukana ja epämääräiset valkeat kuidut saavat sukat näyttämään sen verran kärsineiltä, etten ole varma kehtaanko antaa näitä sittenkään lahjaksi.



Kerhuuosastolla on menossa merinoa. Kun saan kehrättyä yhden violetin säikeen, niin pääsen kertaamaan näitä kirjavia sinisiä säikeitä ja paljastuu millainen vyyhti tästä letistä tuli. En viitsi alkaa kertaamaan kesken säikeen kehräämisen. Onneksi violetti ei ole näin ohutta. Kirjavien lettien kehrääminen on hirveän jännittävää. Värit muuttuvat niin moneen kertaan. Villa näyttää niin erilaiselta letillä, säikeenä, vyyhdillä ja neulottuna. Paljon iloa ja vastinetta rahalleen.

7 kommenttia:

tiinaniit kirjoitti...

Vau, toi ekan kuvan sukanalku näyttää jännältä. Pitänee varmaan itsekin... :)

liinu kirjoitti...

Upean hehkuvaa sinistä lankaa tulossa!

Vyyhti kirjoitti...

Onpa hauskannäköinen sukka tuo siniraitainen! Minulle on valekirjoneule ihan uusi termi, mutta ilmeisesti tuo kuvio muodostuu lisäysten ja vähennysten avulla, vai kuinka?

Neulisti kirjoitti...

Enpä ollutkaan yhtään tajunnut, että Puckereissa saadaan kirjoneule aikaan huijaamalla. Nosti näitä toteutettavien neuleiden listalla heti ylemmäs. :)

Judiuni kirjoitti...

Kiitos kommenteista.

Vyyhti ja Neulisti: Pucker-sukkien kirjoneule on oikeasti raidoitus. Kaksi riviä sinistä ja kaksi valkoista. Kuvio muodostuu nostetuista silmukoista. Kuviossa ei ole muuta kuin oikeita ja nostettuja silmukoita.

HopeaMuffinssi kirjoitti...

Minä vain ihailen sun lankoja kerrasta toiseen :P

Laitoin sulle blogissani tunnustuksen.

JossuP kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuo kuviollisen sukan alku! Ooh, ihanan värinen kehräys.