Koukuten ja purkaen

Puolet kuukaudesta on tainnut mennä koukkuamiseen. Olen innoissani taas koukunnut ja toisaalta purkanut koukkuamaani rättiä. Vaikka monet vähemmän tärkeät asiat ovat vain sinne päin, kuten esimerkiksi sukkien raidat, niin rätin pitää olla neliön muotoinen ja siihen on mentävä oikea määrä lankaa eli yleensä tasan kerä. Yrityksen ja erehdyksen avulla päädyn lopulta onneksi oikeaan silmukka ja rivimäärään, mutta purkamaan jouduin useamman kerran. Onneksi Catania kestää purkamista hyvin. Catania vaikuttaa muutenkin ihanalta langalta. Värit ovat syviä ja täyteläisiä. Merseroinnista huolimatta se ei ole liian kovaa ja kiiltävää. Näen Cataniaa omassa tulevaisuudessani lisää, samoin tiskirättejä.

Koukkuamisessa on jotain rauhoittavaa. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa. Siksi en kadu purkamista väärien silmukkamäärien tai satunnaisen virheen vuoksi. Koukkuan nykyään KnitPron irtopääkoukuilla ja vaikka koukun muoto on toisenlainen kuin metallikoukuilla, olen edelleen koukussa koukkuamiseen. Pitkän puikon heiluttamisen sijaan kaapeli tuntuu kivalta ja säästää niskaa ja hartioita, mutta liiallinen koukkuamisen vetää edelleen paikat jumiin. Onneksi en saa kovin rajuja jännityspäänsärkyjä enää koukkuamisella aiheutettua. Kannatti investoida kunnon välineisiin ja kyllähän minä olen sen tiennyt ennenkin.

Kumma tyyppi. Pingottaa tiskirätitkin...

Projekti: Tunisian crochet dishcloth #5 (Ravelry)
Koko:  25 cm x 25 cm
Lanka: Orvokinsininen SMC Schachenmayr Catania
Menekkki: 50 grammaa
Koukku: KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukku
               Phantom 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Sievä!

Nykyään jopa käytän itsetehtyjä tiskirättejä. Aiemmin olen tehnyt niitä vain tekemisen ilosta. Jostain syystä sataprosenttinen puuvilla kauniissa värissä tekee rätistä miellyttävämmän käyttää. Olen aina kärsinyt tiskirättti-inhosta ja koskenut rättiin vain, kun on pakko. Seuraavaksi teen vielä ihanamman värisen rätin.

Sinistä

Aikani Bloggerin kanssa rissattuni sain kuin sainkin taas kuvia blogipostaukseen. En erityisemmin välitä Bloggerin päivityksistä, jotka yleensä johtavat enemmän tai vähemmän toimimattomiin ominaisuuksi. Elämä on ja jos se ei ole rikki, älä yritä korjata sitä. Huoh.

Puikoillani on kolmet siniset sukat. Perussukkia en kuvannut, mutta kaksi muuta paria ovat sentään mielenkiintoisia. Ai kenen ei pitänyt enää vaivata lukijoitaan perussukilla? No kuulkaa en tiedä. Joku semmoinen kai joskus oli. Molempien sukkaparien etenemistä kuvaa parhaiten neuloen ja purkaen. Sitä se tuntuu olevan. Molemmissa on enemmän tai vähemmän yksinkertaisia toistuvia elementtejä, jotka ovat kaikkein petollisimpia mahdollisia kuvioita. Tuokin Pucker-sukan varsi pitää taas puoliksi purkaa, kun kuvio on mennyt edellisen purkamisen takia vinksalleen, kun joku ei laskenut silmukoita tarkalleen vaan kohdisti edellisen rivin avulla kuvion uudelleen ja sehän on nyt sitten vinksallaan. Sukan varsi on ollut häpeämässä useampaan otteeseen. Kuvittelen oppineeni kuvion ulkoa ja sitten mokaan ja huomaan asianlaidan vasta seuraavassa kuvion toistossa. Enkä ilmeisesti opi erehdyksistäni mitään. Onneksi sentään valekirjoneule sujuu ja pitää mielenkiintoa yllä.

In and Out -sukka kärsii samantapaisesta ongelmasta. Kuvio on looginen ja jokaista riviä ei tarvitse kaaviosta tuijottaa, mutta kun tekee pienen virheen, se kertautuu moninkertaiseksi. Purkamisen ja neulomisen suhde on onneksi paremmalla tolalla ja nyt lepuutan hermojani kantapäällä. Onneksi sen jälkeen kuvio yksinkertaistuu ja kuvittelen oppineeni ensimmäisestä sukasta välttämään suurimmat sudenkuopat. Toinen ongelma on lanka. Fortissima Socka Alpaca on neulottuna kovin suttuisennäköinen. Langassa on alpakan peitikarvoja mukana ja epämääräiset valkeat kuidut saavat sukat näyttämään sen verran kärsineiltä, etten ole varma kehtaanko antaa näitä sittenkään lahjaksi.

Kerhuuosastolla on menossa merinoa. Kun saan kehrättyä yhden violetin säikeen, niin pääsen kertaamaan näitä kirjavia sinisiä säikeitä ja paljastuu millainen vyyhti tästä letistä tuli. En viitsi alkaa kertaamaan kesken säikeen kehräämisen. Onneksi violetti ei ole näin ohutta. Kirjavien lettien kehrääminen on hirveän jännittävää. Värit muuttuvat niin moneen kertaan. Villa näyttää niin erilaiselta letillä, säikeenä, vyyhdillä ja neulottuna. Paljon iloa ja vastinetta rahalleen.

Color Affection -huivi

Veera Välimäen Color Affection -huivi ei ensinäkemältä aiheuttanut mitään kummempia ihastuksen tunteita, mutta sopivat värit tekevät ihmeitä. Näin Gosikin huivin näistä samoista väreistä ja minun oli pakko apinoida samat langat ja värit, sillä huivi kolahti kuin metrinen halko. Minulla ei ole kummoista värisilmää ja siksi olen hiukan arka yhdistelemään värejä. Tällaisessa projektissa värit ovat hyvin tärkeässä asemassa, sillä huonoa värivalintaa ei pelasta mikään. Tässä mallissa näyttää mielestäni parhaalta jonkinlaiset gradientit vaaleasta tummempaan.

Dropsin sukkajuhla oli vielä meneillään ja sain Delightin alennushintaan ja vaaleanpunainen Alpaca on samaa väriä kuin Zora-villatakkini, josta jäi sopivasti yli lankaa tähän projektiin. Delightia en ole aiemmin neulonut, sillä en ole ollut aiemmin oikein liukuvärjättyjen ja pätkärääkättyjen (anteeksi) pätkävärjättyjen lankojen perään, mutta ihan viime kuukausina olen taas löytänyt niiden ilot ja edut. Niillekin on paikkansa. Delight oli ihan kiva kokemus ja neulon sitä kyllä jatkossakin.

Projekti: Color Affection Shawl (Ravelry)
Ohje: Color Affection by Veera Välimäki
Koko: 240 cm x 50 cm
Lanka: Roosa ja violetti Drops Alpaca
Roosa/lila Drops Delight
Menekkki: 245 grammaa
          Roosa 95 g + violetti 90 g + Delight 60 g
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Miten tätä käytetään?

Anteeksi kauheat photoshoppaukset. En vain kestänyt katsella kuvassa ainakin seitsemän metriä leveää takapuoltani. En osannut myöskään yhtään asetella huivia harteilleni tai ympärilleni mitenkään järkevästi. Sen muoto on sen verran outo, että joudun aikani opettelemaan sen käyttöä. Mutta sellaista se on. Daybreak-huivini muodolle piti myös aikansa lämmetä, vaikka se on kätevin huivimalli ikinä. Olen lämmennyt myös raidoille jostain syystä, vaikka yleensä inhoan raitoja ja ruutuja. Geometriset kuviot eivät kuulu tyyliini ollenkaan.

Color Affection oli yllättävän kiva neuloa. Minulla on viime aikoina ollut jokin ihme viehtymys yksinkertaisiin malleihin. Ainaoikein on sopivassa mielentilassa ihanteellista neulottavaa ja huivi edistyi kauheaa vauhtia aivan viimeisiin raitoihin asti ja sitten tuntui muutaman päivän, että huivi ei edisty ollenkaan, vaikka neulon sitä neulomasta päästyäni. Ohje oli hyvä, eikä aiheuttanut harmaita hiuksia. Korvasin lisäykset kierretyillä langankierroilla saadakseni reunaan enemmän joustoa, mutta yläreuna kiristää silti "hännät" korkkiruuvikiharoille. Ohjeen mukaisilla kavennuksilla olisin saanut aikaan täysin joustamattoman reunan ja huivi olisi varmaan ympyrän muotoinen silloin. Lyhennetyt kerrokset tein pitsivahvuuden mukaan eli 10 toistoa. Reunasilmukoita minulla on kolme kuten kaikissa muissakin huiveissani ohjeista huolimatta. Voisin kuvitella tekeväni toisenkin, mutta siihen vaaditaan kyllä valmiilta huivilta käytettävyyttä.

Seuraavaksi pitäisi neuloa tälle kaveriksi myssy, jotta tätä pääsisi todella käyttämään.

Maaliskuun shoppailuja

Kuulin, että jonkun ei pitänyt ostaa lankaa tässä kuussa. Joku se oli, mutten muista kuka. Minä en varmaan ollut se, sillä minä olen ostanut lankaa. Kuvasta puuttuu violetti kerä Cataniaa, joka on jo uudella koukkuamiskoukulla. Catanioista tulee tiskirättejä ja loput ovat sukkalankoja. Neuleunelmissa oli ilmaiset postikulut viime viikolla ja tilasin kaksi kerää edullista Schoppel-Wollen Admiralia kokeiluun. Pinkki olikin kovin vadelmainen, mutta violetti on aivan ihana väri. Harvoin näkee niin kaunista tummaa violettia. Tätä lankaa en ole koskaan neulonut. Regioista tulee ainakin yhdet joululahjasukat. Väri on tummempi ja viininpunaisempi luonnossa.

Lankojen lisäksi tein puikkosijoituksen. Tarvitsin koukkuamiskoukun, jossa on kaapeli, joten päätin sijoittaa KnitPro settiin ja irtopääkoukkuihin. Ostin siis aloituspakkauksen irtopääsysteemejä ja koukkupäitä. Minulla ei ole viisi ja kuusi millisiä puikkoja ollenkaan, joten mielestäni ostos oli ihan kannattava. Lisäksi ostin kaapelin- ja koukkupäänyhdistäjiä sekä KnitPron avattavia silmukkamerkkejä. Onneksi sain Lumoavassa langassa alennusta, ettei mennyt koko omaisuutta näihin. Olen aiemmin ajatellut, etten tarvitse irtopääsysteemejä, mutta niin se mieli muuttuu.

Kuinka lankavarastoa ei pienennetä

Voitin Zeldan blogiarvonnassa lankaa! Zeldan värjäämä Belladonna saapui tänään. Meinasin avata oven ja sanoa rumasti, kun Belladonna runnottiin postiluukusta läpi vähemmän kauniilla tavalla, mutta en sitten jaksanut. Siivouspäivänä ei jaksa. Belladonna on aivan ihana sataprosenttinen merinolanka. Kiiltävä ja sievä kuin mikäkin. Liila tai magenta on aivan täydellisen väristä ja sen lisäksi langassa on myös punaruskeaa ja harmaata. Malttaakö tällaista ihanuutta neuloa ollenkaan?

Tiedättekö mikä tämä lankanuudelikasa on? Ei se mitään kerron sen silti. Se on vyyhti Cascaden 220 Woolia, joka oli Snapdragon tam, jonka kassa taistelin koko syksyn. Sain toissapäivänä loistavan idean. Kokeilen purkaa myssyn suoraan vyyhdinpuille. Rip, rip, rip ja hetkessä myssy oli kadonnut ja sain sitoa lankanuudelikasan. Se oli kyllä todella kätevää, mutta näin ei kyllä lankavarastoa kutisteta. Onneksi uusi suunnitelma on olemassa. Seuraavaksi langasta tulee Suvi Simolan Mustikka-ohjeella pipo. Mutta hei en sentään ostanut lankaa. xD

PS. Uusin Knitty on ilmestynyt. Eikö nämä sukat olekin tarkoitettu minun puikoilleni?

Pöllöhuivi

Eivätkö ne olekin herttaisia? Helmiä en jaksanut laittaa silmiksi, sillä halusin tämän vain valmistuvan kiireesti. Minulle ne ovat ihan tarpeeksi pöllöjä ilman helmisilmiäkin. Kun näin tämän Hogwarts Express -nimisen ohjeen Ravelryssa ensimmäisen kerran, se vaan kolahti ja lujaa. Ostin ohjeen heti ja keksin langankin miltei saman tien, mutta aloittamiseen meni vähän enemmän aikaa, kun pitää aina ensin yrittää saada jotakin valmiiksi ennen uusia projekteja.

Langaksi valitsin muutama vuosi sitten Kädentaito-messuilla ostamani Seehawer & Siebert Pisa -sukkalangan. Sukkia langasta ei tullut koostumuksen vuoksi. Lanka on 60 % villaa, 20 % silkkiä ja 20 % bambua. En erityisemmin luota nylonittomiin sukkalankoihin, mutta tällaiseen pikkuhuiviin kerä oli ihan omiaan. Toisaalta Pisa kesti purkamista useamman kerran oikein mainiosti, joten ehkä se olisi pitänyt sukkalankanakin. Tämä oli sellainen epäonnen kerä, joka ei tuntunut toimivan oikein missään muodossa eikä mallissa. En tiedä miksi. Mutta nyt olen aivan valmis lähettämään tämän maailmalle enkä kaipaa tätä enää lankavarastooni. Väritys langassa on mielenkiintoinen. Yksi säie on punertava ja muut kolme ovat sinisiä, mutta sitä ei kauempaa kyllä huomaa, vaikka se hiukan elävyyttä neulepintaan tuokin.

Projekti: Owl Shawl (Ravelry)
Ohje: Hogwarts Express by Ashcroft-Hempsall (Ravelry) 
Koko: 140 cm x 35 cm
Lanka: Sininen Seehawer & Siebert Pisa
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Sievä pikkuhuivi

Huivi oli kiva, nopea pikkuneule. Ainaoikean ansiosta suurin osa huivia oli aivan aivotonta neulottavaa, mutta onneksi minulla on sellainen vaihe, etten viitsi tuijottaa kaavioita kovin tarkkaan. Joskus ei vaan jaksa panostaa niin kauheasti. Pääteltyäni huivin kutsuin sitä pöllörievuksi, mutta onneksi pingottaminen teki tässäkin tapauksessa ihmeitä, vaikken kovasti huivia repinytkään.

En oikein tiennyt, miten tällainen huivi kuuluu mitata, joten mittasin tämänkin yläreunaa pitkin vaikka se onkin lähes koko ympyrä tasolle levitettynä. Seurasin ohjetta suhteellisen kiltisti, sillä siinä oli sopivasti vaihtoehtoja. Neuloin reunaan ainaoikeaa vielä pöllöjen jälkeenkin, sillä lankaa oli vielä jäljellä ja minusta huivi on sievempi näin. Jos olisin käyttänyt jotain muuta lankaa, jota olisi ollut enemmän, olisin tehnyt huivista vähän suuremman, mutta onneksi tämä ei tule omaan käyttöön. Suosikkihuivini kun tahtovat olla kokoluokkaa torkkupeitto.