Purkamista ja kerimistä

Minttumaaria-huivin kanssa on pieniä ongelmia. Tosin, kun päätä särkee, on vaikea tehdä mitään. En ole montaa Minttumaarian kaltaista huivia ennen neulonut ja en osannut hahmottaa keskisilmukan merkitystä, joten joudun purkamaan huivin alun jo toistamiseen. Olen oppinut kakkoskaavion kuvion jo ulkoa, joten uskallan menä luennolle neulomaan tätä. Rose Mohair on yllättävän helposti purkaantuvaa lankaa. Se ei vahingoitu paljoakaan, eikä tee ikäviä solmuja, joita ei voi mitenkään korjata, vaan lanka on pakko katkaista. Kid Mohairia en ikimaailmassa lähtisi purkamaan, mutta tämä Rose Mohair käyttäyy ihan kivasti purettaessa. Juhtuneeko se sitten suuresta tekokuidun määrästä.

Kauhean viikon lopuksi oli pakko ennen ruokaostoksia kipaista Somikkiin ostamaan joku lohtulanka. Pääduin ostamaan ihanan punaliilanväristä ohutta Pirkkalankaa. Aion kokeilla miten se käyttäytyy sukkalankana, mutta jos se ei toimi, niin neulon siitä jonkin huivin, sillä huivina se taitaa olla parhaimmillaan. Vyyhdistä keriminen olikin oma taiteenlajinsa, mutta muuteman tunnin ja useamman animejakson jälkeen lanka on kerällä. Apuna käytin keittiötikkaitani.

Cablenet-sukissa on ongelmana kantapää. Olen jo kahdesti purkanut sen, sillä toisella tavalla tuli liian iso ja toisella liian pieni kantapää. Toista ohjeemukaista kantapäätä en voi tehdä, sillä neulon jostain syystä nurjat kerrokset aina löysemmin ja lopputulos on kammottava. Olen kuitenkin päätänyt saada ne tehtyä, joten ei muuta kuin uutta kantapäätä kehiin.