Aquila

Himoitsin toista vuotta Utunan ihania lankoja Lumoavassa langassa, mutta paksummat langat olivat sen verran karkeita, että päätin olla ostamatta niin kalliita lankoja. Toisaalta etsin sitä oikeaa sinistä huivilankaa joululahjaan koko alkusyksyn. Kerran sitten asiat loksahtivat kohdalleen. Olisin halunnut silkkivillaa, mutta sopivaa väriä ei sattunut kohdalle, joten päädyin täysin kotimaiseen Utunan Uhtu lankaan. Olisin halunnut hieman paksumman langan, mutta aivan täydellistä lankaa etsiessä voi mennä vuosi jos toinenkin ja joulu tulee joka vuosi kuitenkin.

Valitsin malliksi myös kotimaista eli Ullasta Aquilan. Kärsin kesän jälkeen jonkinlaisista ohutlanka-plääh -tuntemuksista, eikä huivi edistynyt toivotulla tavalla. Neuloin muutaman kerroksen silloin tällöin, mutten ollut projektista yhtään innoissani. Aquila oli silti aika kiva neule ja sain sen lopulta pois jonostani. Olin mallista innoissani sen ilmestymisen aikoihin, mutta monta muuta ohjetta on kiilannut sen ohi sittemmin.

Projekti:  Aquila (Ravelry)
Ohje: Aquila by Sari Åström (Ulla 1/08)
Koko: 160 cm x 70 cm
Lanka: Tummansininen Utunan Uhtu (Huoli-väri)
Menekkki: 92 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Kaunis, niin kaunis.

Uhtu on sopivan rouhea ja rustiikkinen lanka, muttei kuitenkaan liian epätasainen. Väri oli vyyhdillä epätasaisempi, mutta huivi on aivan tasavärisen näköinen, ellei nyt aivan auringoinpaisteessa läheltä tutkiskele.  Lampaanvillan lanoliiniakin on jonkin verran jäljellä ja lanka tuntui sormissa kivalta. Uhtu on minusta ainakin vyyhdillä muita Utunan lankoja pehmeämpi ja voisin ostaa sitä toistekin. Yksi kohta langassa oli niin ohut, etten uskonut sen kestävän ja katkaisin langan. Toivottavasti muistin kiireestä huolimatta päätellä sen.

Aquilasta pidin mallina. Se oli sopivan monimutkainen. Kaavio oli huvä olla käsillä, mutta sitä ei tarvinnut tuijottaa jatkuvasti. Reunaan tein omasta päästä muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta sain langan menemään miltei kokonaan. Päättelyn tein kaksinkertaisella langalla, jotta reuna painaisi vähän muuta huivia enemmän ja jotta huivi laskeutuisi paremmin. Ennen pingotusta reuna näytti paksulta, mutta pingotuksen jälkeen se ei enää ollut silmiinpistävää. Aurinko söi jotenkin huivista värin kuvissa, eikä harmahtava tummansininen oikein sopinut punaisen kanssa yhteen. Tulisi jo kevät ja onnistuisi kuvaaminen...