Merino- ja bfl-silkkiä

Lupasin, etten esittele kaikkia syksyn aikana kehräämistäni langoista, mutta pahasti näyttää siltä, että lopulta keksin jotain sanottavaa miltei kaikista. Ajattelen lähes aina ennen blogitekstin kirjoittamista, ettei minulla ole juuri mitään sanottavaa mistään ja sitten kirjoitan kuitenkin pienen novellin verran niitä näitä kohteeseeni liittyvää. En kuollaksenikaan muista enää mihin tyssähti Tour de Fleece -innostukseni. Jotain tapahtui ja asia lipsahti mielestä puoleksi vuodeksi. No joka tapauksessa lopputuloksena oli lankaa.

Kuitu: World of Wool merinosilkki -topsi, väri Aries
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 270 metriä / 100 grammaa 12 WPI (Ravelry)
Fiilis: Kehrääjä on kehittynyt viime vuosina :)

Olen varmaan maininnut, etten pidä topseista, joissa on selvinä raitoina erilaisia kuituja. Sen kammon sai aikanaan alkunsa tämä topsi. Taidot eivät riittäneet tähän silloin joku vuosi sitten, kun aloin ensimmäisen kerran tätä kehräämään. Se loppui heti alkuunsa ja olin varma, että inhoan merinosilkkiä maailman loppuun asti. Yllätyin siksi kovasti kesällä, kun tämän kammotuksen kehrääminen sujui suorastaan hyvin.

Kuitu: Louhittaren luolan bfl-silkki -topsi, väri tuntematon
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 295 metriä / 100 grammaa 16 WPI (Ravelry)
Fiilis: Ihanaa lankaa!

Tämä toinen silkin kiiltoa hehkuva lanka on puolestaan ihanuus, josta olen säästänyt tätäkin muutaman vuoden. Tässä blue-faced leicesterin ja silkin sekoituksessa kuidut on sekoitettu huvin yhteen ja sellainen kehräytyy miltei itsestään. Silkkiä on 30 prosenttia ja se näkyy. Langassa on ihana kiilto ja se on niin pehmeää. Lanka näyttää melko yksiväriseltä, mutta sinivioletin ja luumun sävyjä on ainakin seitsemän. Olen viime aikoina alkanut ostaa isompia määriä samaa väriä. Sadan gramman letti sitä ja tätä on tietysti kiva, mutta mitä niistä kaikista noin 250 metrin vyyhdeistä oikein tekee. Pari kolme sataa grammaa on jo kivempi määrä, josta saa muutakin kuin pipon tai cowlin.

On se todistettavasti neulonutkin viime vuonna

Siinä vapun tienoolla valmistui elämäni ensimmäinen konttineuleprojekti ja tässä on kyllä konttineuletta kerrakseen. Tällainen muhkean kokoinen huivi ei ollut järin ajankohtainen silloin ja projekti unohtui kuvata ja raportoida.

Pidin kovasti konttineuleesta. Se oli kätevän aivotonta neulottavaa, kun pääsin vauhtiin ja rytmiin. En viime keväänä kaivannut haasteita. Huivimalli on hyvin yksinkertainen; vain konttineuletta edestakaisin hamaan loppuun asti. Langaksi valitsin miltei umpimähkään Dropsin Big Delightin. En muistaakseni ollut edes hipelöinyt tätä lankaa etukäteen. Värit tilasin melko sokkona ja ensimmäinen tilaus menikin mönkään. Jouduin tilaamaan toisen satsin. Jostain merkillisestä syystä olen viime vuonna neulonut paksumpia lankoja kuin koskaan. Muistan muutama vuosi sitten harkinneeni ihan tosissani kannattaako hankkia nelimillisiä puikkoja, kun niin paksuja tarvitsee hyvin harvoin. Se oli pitsilankavaihetta se.

Projekti: Lady Eleanor Entrelac Stole (Ravelry)
Ohje: Lady Eleanor Entrelac Stole by Kathleen Power Johnson (Scarf Style) (Ravelry)
Koko: 220 cm x 50 cm
Lanka:  Garnstudio DROPS Big Delight
Värit: 08 ja 11 Metsämarja
Menekki: 600 grammaa
Puikot: Knit Pro Dreamz 5,5 mm irtopääpyöröpuikko

Projekti: Lana Grossa Meilenweit Merino Socks (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 36
Lanka: Lana Grossa Meilenweit Merino
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot

Olen viime kesän jälkeen täydentänyt sukkavarantoani kaksilla uusilla sukilla, joita en ole vielä esitellyt tai käyttänyt. Toiset ovat nämä Lana Grossan Meilenweit Merinosta neulomani sukat. Nämä ovat aivan perussukat omasta päästä ilman ohjetta. Ranskalainen kantapää ja nauhakavennuskärki. Nämä on niin nähty. Lanka on uusi tuttavuus. En ole sukkia käyttänyt, joten en osaa sanoa, miten se kestää, mutta toivon, että nämä kestävät hyvin. Ainakin neuloessa Meilenweit Merino oli oikein mukava lanka. Väritys on minulle outo, mutta aiheutti lankakaupassa pakko saada -kohtauksen.

Projekti: Regia Garden Effects Socks 4 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 36
Lanka: Regia Design Line by Kristin Nicholas Garden Effects
           Lana Grossa Meilenweit Merino
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot

Ja sitten sarjassamme neljännet Regia Flower Garden -langasta neulomani sukat. Tomaattikantapää ja sädekavennuskärki. Tuttua kauraa jo pitkältä ajalta. Lanka loppui kesken ja paikkasin sitä kärjessä, edellisten sukkien jämällä. Ainakin erottuvat edellisestä parista. Tämä on sitä ostan kolme ja neulon kaksi paria sukkia sarjaa. Minulla on tätä lankaa kolmannessa värissä vielä kahteen pariin, joten tähänkin palaan vielä.

Kaapelikierrettä

Suunnittelin pitkään kaapelikierteisen langan tekoa ja suunnitelmana on 600 grammaa kaapelikierteisiä merinoita, mutta nyt en oikein tiedä jatkanko näin. Tästä ei tullut ihan oikean näköistä. Toiseen vyyhtiin on jo säikeet, mutta sen jälkeen täytyy harkita tai harjoitella. Kaapelikierteisessä langassa on kerrattu yhteen kerrattuja lankoja. Tässä langassa on kaksi kaksisäikeistä lankaa, mutta yhtä hyvin voi kaapelissa olla kaksi ketjukerrattua lankaa, kolme kaksisäikeistä lankaa tai kaksi- ja kolmesäikeinen lanka. Kaapelikierteisen langan etuna on kestävyys. Kolme kierrettä, säikeen kierre ja kaksi kertauskierrettä, tekevät langasta paljon kestävämmän kuin vastaavan säiemäärän tavallinen lanka. The spinner's book of yarn design -kirjassa Sarah Anderson kertoo kokeilleensa sukkalankana samaa merinoa perinteistä nelisäikeistä ja 2x2-kaapelikierteistä lankaa. Nelisäikeisestä langasta tehty sukka kului puhki ennen kuin kaapelikierteinen osoitti mitään kulumisen merkkejä.

Kuitu: World of Wool -merinotopsi väreissä Aubergine ja Ultra Violet
Väline: Majacraft Rose 8,7 :1 välityssuhteella
Lanka: 2x2-kaapelikierteinen 252 metriä / 95 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipa epämääräisen näköinen lanka

Villa on tuttua ja turvallista World of Woolin merinoa. Siitä tulee helposti ohutta säettä ja olen ollut lopputuloksiin tyytyväinen. Tähän valitsin 25 gramman nöttösiä kahta väriä. Toinen väri on aubergine, hyvin tumma liila ja Ultra Violet sininen violetti. En halunnut kovin paksua lankaa, joten kehräsin niin ohutta kuin osasin. Säikeen kehräsin aivan normaalisti myötäpäivään suhteellisen tiukalla kierteellä. Kertasin kaksi eriväristä säettä yhteen reippaalla ylikierteellä vastapäivään. Ylikierre on tarpeen, jotta kaksi kaksisäikeistä lankaa saa kerrattua yhteen myötäpäivään.

Tästä langasta en ole oikein varma. Minua epäilyttää, että tässä minulla on tässä nyt liikaa kertauskierrettä. Ehkä sitä voisi kevyesti vähentää polkemalla langan rukille vielä neljännen kerran. Se täytyisi tehdä jarru oikein kireällä ja suurimmalla kehrällä, jotta lopputuloksena ei ole alikierteinen lanka. Täytyy harkita, sillä lanka näyttää nyt jotenkin epämääräiseltä ja suttuiselta. Lanka ei tunnu ylikierteiseltä eikä vyyhti kierrä, mutta lanka on litteää ja näyttää paljon paremmalta, kun sitä pikkuisen kiertää auki. Kierrettä on sen verran liikaa, etten usko sen aukeavan tarpeeksi neuloessa. Tässä on viimeisenä kierteenä z-kierre eli päinvastainen kierre kuin yleensä. Se aukeaa minun neulomistyylilläni hiukan, mutten usko, että tarpeeksi. Toisaalta on myös mahdollista, että kierrettä on ensimmäisessä kertauksessa tai säikeessä väärä määrä. Etenkin ylikierrettä oli vaikea kerrata, sillä se ei tuntunut yhtään luontevalta. Toivottavasti ei, sillä en kykene sitä enää korjaamaan. Lisää harjoitusta siis.

Pisa Cowl z-kierteellä

Vuoden viisitoista virallinen ensimmäinen neule on valmistunut. Tämä oli oikein onnistunut aloitus neulevuodelle, sillä siskoni ihastui tähän heti saatuaan sen kaulaansa ja pitää tätä sisälläkin. Taidan joutua kehräämään toisen paksun merinolangan ja neulomaan itselleni samanlaisen. Kun cowlin taittaa osittain kaksin kerroin, se seisoo kivasti omillaan ja on todella kätevä. Kehräämäni lanka oli oikein onnistunut, vaikka itse sanonkin ja toisaalta ohje oli todella mainio. Näiden yhteispelihän projektin onnistumisesta ison osan määrittää.

Projekti: Handspun Pisa Cowl (Ravelry)
Ohje: Pisa by Susan Ashcroft (Susan Ashcroft Designs; Ravelry)
Koko: 108 silmukkaa
Lanka: Käsinkehrätty World of Wool merino värissä Whisper
Menekki: 100 grammaa, 150 metriä.
Puikot: KnitPro Dreamz 5 mm ja 5,5 mm irtopääpuikot

Neuloin ensimmäisen kerran tietääkseni z-kierteistä lankaa eli vastapäivään kehrättyä ja myötä päivään kerrattua lankaa, kun langat yleensä kehrätään päin vastoin myötä päivään ja kerrataan vastapäivään. Lanka ei neuloessa paljon poikennut minusta. Huomasin kyllä, että lanka menetti hieman kierrettä neuloessa. Onneksi olin kerrannut tarpeeksi kierrettä, ettei lanka päässyt ikävästi säikiintymään ja halkeilemaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin alikierteinen lanka, jonka läpi tulee epähuomiossa tökkineeksi puikkoaan. Neulepinnasta tuli kaunista ja pehmeää. Neuloin aavistuksen tiukkaa, sillä halusin kaulurin seisovan pystyssä. Jos olisin halunnut laskeutuvan neuleen olisin varmasti valinnut 6 mm puikot. Minulla on toisaalta tapana pitää tiheämmistä neulepinnoista.

Aivan uskollisesti en seurannut ohjetta, vaan vaihdoin suuremmat puikot työhön, kun langasta oli noin neljäkymmentä grammaa jäljellä. Lisäksi päättelin erityisen löysästi, jotta toinen reuna leviäisi viuhkamaisesti harteille. Ohje on yksinkertainen, mutta erittäin toimiva. Ohjeessa on silmukkamäärät monelle eri langanpaksuudelle sukkalankavahvuudesta superpaksuun ja kolmelle eri pituudelle eli yksi, kaksi tai kolme kierrosta kaulan ympäri. En yleensä raaski maksaa ohjeista, sillä tarjolla on niin paljon ilmaisiakin ohjeita (pihi pihi), mutta tässä oli kyllä, rahalle vastinetta, kun neljällä eurolla sai tämän ja neljä muutakin cowl-ohjetta. Olen ihastunut Susan Ashcroftin ohjeisiin. Monet hänen ohjeistaan sopivat käsinkehrätylle langalle.

Polwarth-villoja

Tätä lettiä hillosin vuosia. Kärsin valitettavan usein säästämisajatuksista. Ajattelen, että ole sitten joskus niin paljon parempi kehrääjä, että kaikkein ihanimmat villat kannattaa säästää sinne hamaan tulevaisuuteen. Sinänsä tyhmää, sillä ihania villoja saa tilattua helposti lisää, vähän liiankin helposti. Tämä letti ei parantunut säilömällä, sillä se oli pinnasta hieman huopunut. Luulen, että silittelin sitä liian innokkaasti. Tämä on ollut minulle aarre useamman vuoden..

Kuitu: Lanitium ex Machina Polwarth-topsi värissä Heartache
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 375 metriä / 162 grammaa 12WPI (Ravelry)
Fiilis: Muhkeaa lankaa

Olin ostanut yhteensä miltei kilon polwarth-villaa ennen kuin aloin sitä kehräämään, mikä ei tietenkään ollut kauhean viisasta, mutta onneksi polwarth osoittautui ihanaksi villaksi. Polwarth on siis lammasrotu Australiasta. Se on jalostettu 1880-luvulla merinosta ja lincolnista. Merinotaustan kyllä huomaa, mutta lincolnin vaikutuksesta kuidut ovat pidempiä ja kiiltävämpiä, eikä kihara ole aivan niin sähärää kuin merinolla. Villa on hienoa ja miellyttävää kehrättävää. Lanka lyheni ja muuttui paksummaksi pesussa. Olen kuullut, että polwarthilla on tapana pullahtaa pesussa. Lisäksi se on selvästi pöyheää villaa jo letillä. Tämä ei niinkään, mutta hilloamani Louhittaren luolan polwarth-letit ovat mahtavia. Seuraavaksi pitäisi varmaan raaskia aloittaa kehräämään niitä.

Lopputulos on muhkea vyyhti ihanaa pinkkiä lankaa. Jaoin topsin poikittain kolmeen osaan ja siksi langassa on paljon tummia ja vaaleita kohtia rinnakkain. Englanniksi sanotaan barber pole sellaisesta. En tiedä onko sille suomeksi mitään sanaa, tuskin. Tätä pehmeää ja pöyhkeää lankaa silottelee ihan ilokseen. En tiedä, mitä tästä tekisin, mutta jotain haluaisin kovasti tästä neuloa. Ehkä kokeilen sellaista pitkää cowlia, joka pistetään kahdesti kaulan ympäri, sillä sellaista en ole vielä neulonut.

Sitten aivan toisen tyyppinen lanka. Silkki muuttaa topsin luonnetta selvästi. Pitkät silkkikuidut helpottavat ohuiden säikeiden kehräämistä esimerkiksi merinosta, sillä ne tarvitsevat vähemmän kierrettä pitääkseen säikeen koossa. Pidän kovasti sellaisista topseista, joissa on silkkiä hyvin sekoitettuna mukaan. Ne ovat helppoja kehrätä. Kuten tämä polwarth-silkkisekoite, vaikkei polwarth tarvitse silkiltä pituutta. Se on mielestäni aivan riittävä.

Otin joskus kesällä esiin tämän polwarth-tussah-silkkisekoitteen, jonka ostin eräältä kehrääjältä Ravelryssa ja aloin kehrätä niin ohutta kuin luontevasti Little Gemillä pystyin. Väkisin olisin saanut varmaan vieläkin ohuempaa, mutta haluan kehrätä rennosti, enkä pidä väkisin vääntämisestä. Toisaalta kovin väkinäinen kehrääminen varmasti vaikuttaa lopputulokseen. On varmaan vaikea pitää tasaista laatua yllä, jos kehräämisessä ei ole rytmiä ja luontevaa liikettä.

Topsi tuntui aivan ihanalta ja oli erittäin miellyttävää kehrätä. Loppuvaiheessa vain alkoi tuntua siltä, että topsi ei lopu ikinä. Kaipasin jo vaihtelua. Lopulta säie kyllä oli pitkä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa, ainakin 1800 metriä. Kaksisäikeisenä olisin päässyt lähelle kilometriä. En ole koskaan vielä kerrannut kilometrin, mittaista vyyhtiä, mutta ihan niin ohutta pitsiä ei ehkä tarvitsekaan kehrätä. Päädyin tylsästi ketjukertaamaan säikeen langaksi.

Kuitu: Corgi Hill Farm polwarth-tussah silk -topsi värissä Alchemy
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 600 metriä / 143 grammaa 18 WPI (Ravelry)
Fiilis: Onneksi se on viimein valmis.

Lopputulos on mahtava, pehmeä vyyhti miltei pitsilankaa. Odotin tämän hiukan pullahtavan pesussa, mutta mitään havaittavaa pullahdusta ei tapahtunut. Jos aloittaisin nyt tämän kehräämisen, olisin varmaankin tehnyt fraktaalijaon topsille ja kehrännyt kolme eri säettä yhden ison sijaan. Kolmesäikeisyys ja fraktaali olisivat tasoittaneet siniset ja vihreät ja violetit kauniiksi melko tasaiseksi väritykseksi. Nyt lanka varmasti muodostaa selviä raitoja. Kuvat ovat aivan liian sinisiä. Langassakin on selvästi merenvihreää ja turkoosia. Tammikuun hämärässä ei tahdo millään onnistua kuvaaminen tai kuvankäsittelykään. :(

Edelleen koukussa koukkuamiseen

Olen toki tehnyt muutakin kuin kehrännyt. Pidän edelleen kovasti koukkuamisesta. Sille vaan pitäisi keksiä käyttökelpoisia projekteja. Hankit viime vuonna koukkuamiskoukkuja nipun, mutta käytännön tulokset ovat vähemmällä. Yhdet lapaset kuitenkin innostuin tekemään. Inhoan lapasten neulomista, enkä montaa paria ole eläessäni saanut aikaiseksi. Nämä ovat varmasti yhdet aivan parhaista. Koukkuamalla tulee paksua ja lämmintä pintaa. Idea lähti Novitan Lapaslehdestä 2014, jonka bongasin syksyllä äitini sohvapöydältä. Ihastuin ajatukseen ja olisin aloittanut heti, mutten omistanut yhtään sopivaa kerää isoveljen paksuista lankaa, joten lankaa piti vähän soveltaa.

Projekti: Koukutut lapaset kiilapeukalolla (Ravelry)
Ohje: Koukutut lapaset kiilapeukalolla by Minna Metsänen (Novita lapaslehti 2014)
Koko: Ohjeen koko
Lanka: Käsinkehrättyjä:
            Lanitium ex Machinan Merino Melancholy 47 grammaa 78 metriä
            World of Wool blue-faced leicester harmaa 52 grammaa 82 metriä
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm koukkuamiskoukkupää
            KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Lapasten koukkuaminen oli tietysti melko erilaista kuin lappujen tekeminen. Suljettuna ympyränä koukkuamista kutsutaan tunisialaiseksi virkkaamiseksi ja sitä tehdään kaksipäisellä virkkuukoukulla. Minä yhdistin kaksi koukkuamispäätä pitkäksi kaksipäiseksi koukuksi, mutta kaksipäisiä koukkuja on kyllä myynnissä. Hieman himoitsin settiä KnitPron kaksipäisiä virkkuukoukkuja, mutten onneksi sortunut. Ei ihmisellä kai tarvitse olla ihan kaikkia välineitä. Koukkuaminen olisi kyllä hieman helpompaa lyhyemmällä koukulla. Kaksipäisestä tulee kauhean pitkä "peitsi". Pelkäsin ranteiden protestoivan, mutta vielä ei ole ranteilta tullut vastalauseita. Ohje oli ihan pätevä, eikä aiheuttanut ongelmia vähän kokemattomalle koukkuajalle.

Lapasista tuli minulle juuri sopivat, mutta yhtään suurempaan käteen ne eivät kyllä sovi. Koukuttu lapanen ei juurikaan jousta, joten liian pieni lapanen ei mitenkään mene käteen. Olisin ehkä voinut koukuta vähän vähemmän tiukkaa pintaa, mutta pidän tiukasta pinnasta. Näin jälkikäteen harmittaa, että opin vasta myöhemmin, miten tehdään siisti aloitusreuna. Alussa olisi pitänyt koukuta hiukan väljemmin, jotta lapasen suu ei rullaisi ulospäin, mutta sillä ei nyt enää voi mitään.

Kuitu: World of Wool bfl-topsi harmaa
Väline: Majacraft Rose 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 158 metriä / 100 grammaa 10 WPI (Ravelry)
Fiilis: Pääsin hyvin lähelle toista lankaa!

Lankaongelmaa lähestyin poikkeuksellisesti kehräämällä. Minulla oli ihana kerä Lanitium ex Machinan merinoa värissä Melancholy, joskaan mitään melankolista en ole värissä nähnyt. Päätin ottaa riskin ja yrittää kehrätä bfl-topsista suunnilleen saman paksuista lankaa. Ajattelin, että harmaa tasapainottaa kivasti kirjavaa lankaa. Ohjeessakin oli käytetty harmaata ja kirjavaa lankaa. Yllätyksekseni pääsin yllättävän lähelle. Siihen saattoi vaikuttaa se, että WoW:n bfl on tuttua kauraa jo kehrääjälle. Koukkusin mallitilkun ja pääsin samaan tiheyteen molemmilla langoilla, joskin se on puoli silmukkaa vähemmän kuin ohjeessa, mutta ajattelin, että lapaset varmaan sopivat silti pieniin käsiini.

Lapasten lisäksi koukkusin tiskirätin Craftsy-kurssin ohjeella. Pidän kovasti Craftsyn videokursseista, joita kyttäilen isoilla alennuksilla. Täyttä hintaa en raaski maksaa, mutta alehinnat ovat kivoja. Koukkuamiskurssilla opin uusia silmukoita ja havahduin siihen, että on koukkuamisessa on erilaisia pintakuvioita. Kurssin toista projektia en ole vielä aloittanut, mutta minulla on siihen jo langat. Pitäisi varmaan taas pistää koukuten. 

Projekti: Tunisian Crochet Spa Cloth (Ravelry)
Ohje: Tunisian Crochet Spa Cloth by Jennifer Hansen
(Craftsy-kurssi: Tunisian Crochet - Revolutions in Color and Style)
Koko: 20 cm x 18 cm
Lanka: vaaleanvioletti Cotton garden Freesia 
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm koukkuamiskoukkupää

Kurssilla opetettiin tavallisen koukkuamissilmukan lisäksi pari minulle ihan uutta. Tässä lapussa opettelin oikealta puolelta aivan neulotun oikean silmukan näköisen silmukan sekä sitä vastaavalta nurjalta näyttävän silmukan. Koukuttu sileä "neulepinta" näyttää oikealta puolelta aivan sileältä neuleelta, mutta nurja puoli on neulojan silmään oudolta. Nurjaa muistuttava silmukka näyttää hauskalta sekin. Katselin netistä, että olemassa on kirjoja, joissa on lisää erilaisia koukkuamissilmukoita. Yritän olla innostumatta liikaa, enkä ole tilannut vielä mitään. Lisäksi opin, miten saan kaikista reunoista samannäköiset siistit. Kurssi on kyllä sen seitsemän euron arvoinen, minkä taisin siitä alessa maksaa. Palaan varmasti vielä tähän koukkuamisasiaan, sillä koukkuja syyhyttää siihen malliin.