Dahlia Cardigan, osa 2

Vilautin eilen kuvia Dahlia Cardiganistani, mutten ehtinyt siihen hätään paneutumaan yksityiskohtiin. Nyt sitten niitä lupaamiani yksityiskohtia.

Dahlia on hieman erikoinen rakenteeltaan. Se aloitetaan keskeltä selkää pitsipaneelin keskeltä. Pitsi neulotaan keskeltä ulos ja siten luodaan pystyyn silmukoita sekä ylä- että alaselkään. Sitten neulotaan vasemmalle ja oikealle luomiskohdista siivut, jotka ommellaan pitsipaneelin reunoihin kiinni. Kun selkä on saatu valmiiksi, neulotaan etuliepukkeet ja lopuksi hihat. Minä tosin neuloin ensin hihat selkään ja sitten vasta etupuolen, koska halusin valmistaa, ettei lanka lopu kesken.

Ohjeenmukainen Dahlia loppuu jo ristiselkään ja etuliepukkeetkin ovat aika lyhyet. Halusin pituutta ja leveyttä lisää. Lisäsin alaselkään kaksinkertaisen määrän silmukoita. Muistaakseni ohjeessa on 40,5 tuuman medium koossa 35 silmukkaa alaselässä, joten loin reippaasti 70 silmukkaa, mikä oli ehkä hitusen liiottelua. Viitisenkymmentäkin olisi varmasti riittänyt. Nyt villatakki loppuu leveimpään kohtaan kropassani, mutta olkoon. Olin jo ommellut alaselän kiinni pitsipaneeliin, kun tajusin, että vähempikin olisi riittänyt ja en enää viitsinyt purkaa. Pituuden lisääminen lisää kauheasti langan menekkiä, joten jouduin ostamaan lisää lankaa. Jouduin lisäämään myös kerroksia ylä ja alaselkään, sillä pitsissä on väkisin eri tiheys kuin sileässä neuleessa ja kerroksia tein noin puolitoista kertaisesti ohjeeseen nähden.

Projekti:  Dahlia Cardigan (Ravelry)
Ohje: Dahlia Cardigan by Heather Zoppetti (Interweave Knits, Fall 2011)
Koko: 40,5"
Lanka: Vadelmanpunainen Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 570 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               Susanne's Rosewood 2,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot
Fiilis: Ihana kääriytymisvillatakki!

Hihat mallissa ovat kauhean kapeat. Villatakki on kai tarkoitettu paljaalle iholle. Hihat jouduin neulomaan moneen kertaan uudelleen, sillä kavennusten keksiminen omasta päästä oli lievästi ilmaisuna hankalaa. Noin tusinan yrityksen jälkeen päädyin sellaiseen ratkaisuun, että neuloin oikeaa melkein kyynerpäähän asti ja aloin siten kaventamaan. Käytännössä neuloin 18 senttiä suoraa putkea ja sitten kavensin 14 kertaa joka kolmannella kerroksella ja sitten joka kuudennella kerrroksella neljä kertaa ja hihan helmineuleen ensimmäisellä kerroksella kavensin vielä neljä silmukkaa. Nyt ehkä harventeisin ihan hitusen kavennuksia niin, että pari silmukkaa jäisi enemmän helmineulekerrokselle kavennettavaksi tai oikeastaan neuloisin pari ylimääräistä silmukkaa jämälangalle kädentietä tehdessäni. Kädentiet eivät ole liian pienet, mutta pari ylimääräistä silmukkaa eivät olisi pahitteeksi.

Tiesin kyllä,että Alpaca on liukas lanka. Se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä väri on jotenkin poikkeuksellisen liukas. Olin aluksi aivan epätoivoinen langan käsialan epätasaisuuden kanssa. Vaihdoin puikkoja monta kertaa ja meinasin jo heittää villatakkihaaveet kokonaan, mutta lopulta päätin, että käsialani tasoittuu kastellessa ja pingottaessa sopivasti. Yllä on kuva etuliepukkeesta ennen pingotusta, mutta kuvaa pingotuksen jälkeen en muistanut ottaa, mutta alemmasta kuvasta saa jotain käsitystä. Minulla on yleensä aivan tappotasainen käsiala ja olen välillä saanut epäuskoisia kommentteja, kun olen kertonut neuloneeni jotain itse. Villalangoilla saan aikaan konemaisen tasaista jälkeä, mikä johtunee käsialani tiukkuudesta. Aloitin jo seuraavan  alpakkatakin samasta, mutta erivärisestä Alpacasta ja sen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Käsialakin on mukavan tasaista.

Puikoiksi projektiin valikoituivat pitsipuikot ja ruusupuiset sukkapuikot. Ruusupuusukkapuikkoni ovat hieman karheat ja liukaskin lanka on helppo hallita niillä. Pyöröpuikkoina käytin sekä Addin että ChiaoGoon pitsipyöröjä ja pidän entistäkin enemmän ChiaoGoosta. Kokeilin koko puikkovarastoni läpi ennen kuin päädyin ruusupuuhun ja pitispyöröihin. Ilman ruusupuusukkiksiani en olisi varmaan toteuttanut koko projektia. KnitPron sukkapuikot ovat aivan liian liukkaat ja minulla ei ole niitä tarpeeksi pitkinä hihoihin tai pitsipaneelin neulomiseen.

Tutustuin myös toisenlaiseen uuteen langan ominaisuuteen. Alpacan väri muutui selvästi vaaleammaksi kastellessa. Muuten en olisi ehkä asiaa huomannut, mutta kastelin ja pingotin kevyesti pitsipaneelin ja, kun jatkoin kastelemattomalla langalla neulomusta huomasin heti, että väri muuttuu. Kaikki kerät ovat samaa värierää ja olivat alun perin samanvärisiä. Sama ilmiö toistui roosanvärisessä Alpacassa josta aloittelen seuraavaa villatakkiani. Roosa muuttui kirkkaammaksi ja kivemman väriseksi kasteltuna, mutta Dahlia taittaa jo turhankin selvästi oranssiin tietyissä valoissa. Olen kuitenkin päättänyt pitää väristä, vaikka se inhokkiini vivahtaakin.

Puuh. Toivottavasti muistin kaikki asiat. Jos jotain unohtui mainita niin kysykää kommenteissa täydennystä.
Mutta nyt oikein hyvää joulua kaikille!